Julia Cameron: The Artist’s Way
”How can you teach creativity?
I can’t. I teach people to let themselves be creative.
Oh. You mean we’re all creative?
Yes.”
Tämän kirjan lukemisesta on todella kauan. Kirja on ilmestynyt vuonna 1994, olen ehkä lukenut sen ennen vuosituhanteen vaihdetta. Muistan kuitenkin törmänneeni tähän ajassa, joka tuntui ahtaalta. Kaipasin jotain, joka auttaisi pois sisäisestä vankilasta. Tartuin tähän, olihan se ihan mielettömän suosittu ja moni tuntui puhuvan ”aamusivuista”.
Teen aamusivuja edelleen. En joka päivä. Ennemmin sellaisina purskauksina. On aikoja, jolloin omien ajatusten vuodattaminen sanoiksi, joita ei tarvitse editoida, sensuroida tai väistellä, on tarpeen. Pahimmassa tilanteessa kirjoitin sellaisia vihkoja, että maksoin lapselleni, joka ei oikein hyvin vielä osannut lukea, ainakaan sotkuista käsillä kirjoitettua tekstiäni, pienen summan siitä, että tämä leikkeli vihkot palasiksi, jotka heitin roskiin. Laatikollinen näitä vihkoja on vintillä, yksi työpöydän laatikossa, siihen kirjoitin viimeksi tänään.
Ideana on ennen itsesuojeluvaistoa ja estoja aamulla kirjoittaa 3 sivua tekstiä käsin, ilman mitään erityistä tarkoitusta. Voi tätä käyttää myös tyhjän paperin kammosta selviämiseen, aloittaa ilman paineita, kirjoittaa mitä sattuu tulemaan. Jokainen kaiketi saa itse päättää kuinka aamusivuja ”käyttää”.
Toinen tästä kirjasta jäänyt tapa, jota tulen harvemmin enää muistaneeksi on ”taiteilijatreffit”. Kalenteriin sovitut treffit itsen kanssa, mielellään jonkin luovan parissa. Itse kutsun tätä ”tankkaamiseksi”. Taidenäyttely, balettiesitys, kirjan lukeminen, lintubongaus, valokuvaaminen. Ajattelen, että ihminen kaipaa sitä kiirehtimätöntä katsetta, jossa voi keskittyä johonkin ilman vieressä seisovaa kaveria tai pakkoa teatteriesityksen jälkeen heti jakaa kokemaansa puolison kanssa. Että voi vain olla, kellua taiteessa.
Kaikki kirjan luvut alkavat sanalla ”Recovering”. Julia Cameron uskoo, että kaikki luovuus on meissä, ihminen on sinällään luova olento. Niinpä luvut ovat mm. Recovering a Sense of Possibility, Recovering a Sense of Identity, Recovering s Sense of Connection jne.
Somemaailman ja vertailun puristuksessa uskon, että tarvitsemme yhä enemmän omaa luovaa aikaa ja tekemistä. Enemmän luovuutta, vähemmän kulutusta, oli kyse sitten tavaroista, somefeedeistä tai uutisvirrasta. Enemmän omaa tekemistä, vähemmän vertailua muihin. Enemmän kauneuden huomaamista, luomista ja arvostamista.
Tämän kirjan luen nyt uudelleen.
Ihana äänikirja muuten on The Writing Life: Ideas and Inspiration for Anyone Who Wants to Write. Kirjassa Julia Cameron keskustelee aiheesta Natalie Goldbergin kanssa, jonka kirjat The Wild Mind, Thunder and Lightning ja Writing Down the Bones ovat lempikirjojani tässä lajityypissä. Näiden kuuntelu äänikirjoina tuntuu erityisen merkitykselliseltä koska Goldberg lukee ne itse.
