Ystävä muistutti kirjailija Julian Barnesista. Hyllystäni löytyi kuusi teosta, yksi, joka oli vielä lukematta. Koska tapanani on merkata kohtia lukemistani kirjoista, löytyy kirjojen tunnelma helposti. Kirjassa Levels of Life Julian Barnes kirjoittaa menetyksestä, mutta erityisesti kuitenkin rakkaudesta:
”So why do we constantly aspire to love? Because love is the meeting point of truth and magic. Truth, as in photography; magic, as in ballooning.”
Kirjassaan The Sense of an Ending Barnes taas käsittelee mm. ihmisen luonnetta, mikä ihminen oikein on ja missä vaiheessa itsekseen muuttuu?
”Does character develop over time? In novels, of course it does: otherwise there wouldn’t be much of a story. But in life? I sometimes wonder. Our attitudes and opinions change, we develop new habits and eccentricities; but that’s something different, more like decoration. Perhaps character resembles intelligence, except that character peaks a little later: between twenty and thirty, say. And after that, we,re just stuck with what we’ve got. We’re on our own. If so, that would explain a lot of lives, wouldn’t it? And also – if this isn’t too grand a word – our tragedy.”
Olin eilen tilaisuudessa, jossa puhuttiin verkostoitumisesta. Totesin siellä, että kaikki merkittävä ja kiinnostava syntyy ihmisten välisissä kohtaamisissa. Pidän lukemista yhtenä itselleni tärkeimmistä tavoista kohdata toinen ihminen, kirjoittaja, ja tämän ajatukset. Niistä ei aina tarvitse olla samaa mieltä, mutta parhaat jalostavat ja laajentavat omaa ajattelua. Julian Barnes ajatuksineen on varmasti yksi niistä.
Ystäväni sanoi pitävänsä kirjaa Nothing to be Frightened of parhaana. Kuulemma siinä missä Levels of Life on ”kiva”, Nothing to be Frightened of on suuri. Seuraavaksi siis se.
Julian Barnesia on muuten suomennettu harmillisen vähän.