”Pallopeleissä pallo tai kiekko pomppii yleensä sille joukkueelle, joka liikkuu eniten. Maaleja syntyy sitä enemmän, mitä enemmän pyrkii maalia kohtia. Sama koskee yritystoimintaa.”
Voisin kuvitella, että aika moni johtavassa asemassa oleva tai sinne pyrkivä olisi kiinnostunut tästä kirjasta. Matti Alahuhta on varmasti Suomen arvostetuin yritysjohtaja, Koneen entinen toimitusjohtaja ja nykyinen Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtaja. Alahuhdan Kone oli menestystarina monella mittarilla ja Alahuhdalta voi varmasti oppia johtamisesta paljon.
Kirja on kiinnostavaa luettavaa vaikka onkin ehkä vähän ”insinöörimäisesti” kirjoitettu. Se ei ole varsinaisesti Koneen tarina, ei myöskään Matti Alahuhdan tarina, niin vähän siinä Alahuhta itsestään persoonana antaa. Sen sijaan se on, kuten otsikossa lupaakin, kuvaus johtamisesta, siitä mikä johtamisessa on tärkeää ja sitä kautta pilkahtaa toki Alahuhdan persoonakin esiin. Tällaisena johtajuusoppina se olisi voinut olla vielä yksinkertaistetumpi rakenteeltaan, mutta kyllä näinkin helmiä irtosi, kuten esimerkiksi:
”Koskaan ei tule puhua yrityksen koosta, vaan tulee uskoa muutoksen mahdollisuuteen ja sen mittavuuteen.”
Diversiteetistä: ”Kun yrityksessä on ihmisiä, jotka katsovat asioita eri suunnista, yrityksessä on todennäköisesti vahva kyky nähdä se, mikä on olennaista.”
Erityisen kiinnostavaa oli Alahuhdan ajatus ”vireen johtamisesta”. Eli johtaja johtaa ihmisten virettä, organisaation virettä. Tässä Alahuhdan mukaan tärkeimmät asiat ovat: luottamuksen rakentaminen, positiivinen asenne, kiinnostus ihmisten kehittämiseen, kyky nähdä olennainen ja aikaansaamisen halu.
Alahuhta kertoo kysyneensä konelaisilta usein milloin he olivat kokeneet oman työntekonsa kaikkein mielekkäimmäksi ja antoisimmaksi? Vastauksesi useimmiten tuli: Silloin, kun työyhteisössä on ollut vahva luottamus ihmisten välillä. Niinpä Alahuhdalle johtajana työtyytyväisyys oli tärkeä mittari onnistumisesta.
Hienolta kuulosti myös se, että Alahuhta toteaa, ettei tietoisesti käytä sanaa alainen. Hän puhuu työtovereista. Selkeästi näkyy, että Alahuhdan arvomaailma ei ole johtajuuden nostaminen muiden ihmisten yläpuolelle vaan ihmisten tekemisen mahdollistaminen.
Alahuhta toteaa esipuheessaan, että ”Jos tästä kirjasta syntyy se käsitys, että johtamisen perusasiat ovat pohjimmiltaan varsin yksinkertaisia, olen saavuttanut tavoitteeni.” Oikeastaan tämä kyllä on se käsitys mikä kirjasta syntyi. Mutta ennen kaikkea syntyi kuva siitä, että ollakseen hyvä johtaja, täytyy olla kiinnostunut niin ihmisistä kuin asioista, utelias, työteliäs ja välittää niin lopputuloksesta kuin ihmisistäkin.
Tämä kirja (ja myös muuten Jorma Ollilan kirja Mahdoton menestys) olisi kyllä kannattanut tehdä suuren maailman tyyliin ja suoraan englanniksi. Liian vaatimattomia nämä huippujohtajamme…
Kirjan lopussa on Martti Häikiön kirjoittama ”pienoiselämäkerta” Matti Alahuhdasta. Tämä ei kyllä ole varsinaisesti pienoiselämäkerta vaan ennemmin ”pienoistyöelämäkerta”, jonkinlainen pitkä wikipedia-artikkeli. Alahuhta on selvästi tehnyt valinnan, ettei halua itsestään puhuttavan juurikaan työkuvioiden ulkopuolella. Jos jotain, kirjasta jää kuitenkin kuva ihmisestä, jonka elämä on tasapainossa, perhe keskiössä ja johtaminen intohimo, joka liittyy ihmiseen ja tämän ymmärtämiseen.
”Esimiehen tulee välittää työtovereistaan”.
Hesarin arvio kirjasta täällä, Kauppalehden kirjoitus kirjasta täällä.
Matti Alahuhta: Johtajuus – Kirkas suunta ja ihmisten voima, Docendo 2015, 206 s.