Muistan miettineeni kuinka monimutkainen ihminen on ja kuinka pienen osan me toisistamme sittenkin näemme ja mikä myllerrys sisäisesti näennäisen tyynen ulkokuoren alla voikaan olla.
Lue koko juttu
”The only times when the pain simply, miraculously ceases, are those moments just after she laughs…. Life is such a strange thing, she thinks, once she has stopped laughing. Even after certain things have happened to them, no matter how awful the experience, people still go on eating and drinking, going to the toilet and washing themselves – living, in other words. And sometimes they even laugh out loud.”
Lue koko juttu
Onko enää aikaa lukemiseen? Aika tuntuu kadonneen facebookiin, twitteriin, pitkiin ja haastaviin työpäiviin, ruuhkavuosiin, muihin harrastuksiin, väsymykseen… Toisaalta aikaa on ihan sama määrä kuin nyt. Onko siis niin, että prioriteetit ovat vaihtuneet? Vai onko niin, että me itse asiassa luemme koko ajan, mutta emme keskittyneesti jotakin yhtä lähdettä vaan sirpaleisesti joka puolelta jotain. Huomaan esimerkiksi…
Lue koko juttu
Onko sinulla riittävästi aikaa kuljeskella omassa mielessä? Jos koet, että on, kaikki on ihan hyvin.
Lue koko juttu
”Kun moniarvoisuus väheni, hävisi myös avoimuus uusille vaikutteille. Luovuus loppui.”
Lue koko juttu
Erilaisuus ja tapojen rikkominen teki Saramagosta Saramagon. Raivostuttava tapa olla käyttämättä välimerkkejä loi rytmin. Ihmisen pään sisällä tapahtuvat lapsellisetkin ajatusleikit – mitä jos – loivat pohjan kaikille Saramagon teksteille. Ja ärsyttävästi yhteen kiedotut toisiinsa näennäisesti kuulumattomat tarinat loivat tavan nähdä isossa kuvassa pientä ja pienessä kuvassa suurta.
Lue koko juttu
”If you want to win the war for attention, don’t try to say ’no’ to the trivial distractions you find on the information smorgasbord; try to say ’yes’ to the subject that arouses a terrifying longing, and let the terrifying longing crowd out everything else.”
Lue koko juttu
Meillä on kuin onkin taipumus ajatella, että kielteinen kritiikki on jollain lailla älykkäämpää kuin myönteinen.
Lue koko juttu
”Entä jos merkitys vain ikääntyessä liukenee maailmasta? Ei mitenkään dramaattisesti, ei yhdessä rysäyksessä, ei niin että sitä ensin edes tajuaisi. Mutta entä jos niin käy, kaikki pienet asiat jotka ennen merkitsivät niin paljon merkitsevät vuosi vuodelta vähemmän, lopulta eivät enää mitään.”
Lue koko juttu
”Myöhemmin.
Sana, jonka elämämme aikana lausumme lukemattomia kertoja, yleensä lykätäksemme jonkin ongelman ratkaisemista. ”Soitan sinulle myöhemmin” on sen kaikkein yleisin käyttöyhteys.
Onko aina olemassa jokin ”myöhemmin” on peruskysymys, jonka esitämme itsellemme vastausta saamatta, tai, kuten minun tapauksessani, jota emme itse asiassa esitä itsellemme.
Onko aina olemassa jokin myöhemmin?”
Lue koko juttu