Virginia Woolf: To the Lighthouse
Woolf-piiri on edennyt tasaisen vauhdin taktiikalla viidenteen kirjaan eli To the Lighthouse, Majakka.
”’Yes, of course, if it’s fine tomorrow,’ said Mrs Ramsay. ’But you’ll have to be up with the lark,’ she added.”
Mutta.
”’But,’ said his father, stopping in front of the drawing-room window, ’it wont be fine’.”
Virginia Woolfin Majakan keskiössä kulkee jännite odotuksen ja toteuman välillä. James, joka odottaa Majakalle menemistä, mutta jonka toive tyrmätään ”kuului jo kuusivuotiaana niihin, jotka eivät voi erotella tunteita toisistaan vaan antavat tulevaisuuden odotusten, iloineen ja suruineen, varjostaa käsillä olevan hetken” todetaan romaanin alussa.
Oikeastaan Majakka onkin kuvaus ihmisen jännitteistä, sisäisistä ja ulkoisista, tämän yrittäessä ratkaista elämänsä tarkoitusta ja parasta tapaa elää, ehkä jopa harhaisesti sitä ”oikeaa” tapaa elää.
The great revelation had never come. The great revelation perhaps never did come. Instead there were little daily miracles, illuminations, matches struck unexpetedly in the dark; here was one. This and that, and the other…
Juha Kauppinen: Kertomus maasta
”Mutta kasvit ja mikrobit, ne ovat tämän planeetan sisään- ja uloshengitys. Se on hengitys, jonka sammutamme yhä laajemmilta alueilta kasvillisuutta raivatessamme. Mikä se silloin on? Kuolema? Jonkinlainen infarkti, ehkä kuolio, laajat osat kehoa: sammutettu.”
Suuressa mittakaavassa uskon, että olemme kulkemassa kohti laajemman yhteyden tarinaa. Mitä enemmän tiede avaa meille todellista tietoa asioista sitä vaikeampaa on käyttää muuta luontoa, on kyse sitten eläimistä tai metsistä, vain välineellisenä asiana ihmisen hyväksi. Ja sitä välttämättömämpää on pitää elämää, ei vain ihmisen elämää, pyhänä.
Tiellä on kuitenkin vielä monta kuoppaa ja mutkaa, joten Juha Kauppisen kirja ja ajatukset tulevat tarpeeseen.
Kauppinen on jälleen onnistunut kirjoittamaan kirjan, joka on yhtä aikaa tiivis tietopaketti ja toisaalta huokoinen ja kiinnostava lukukokemus, jonka jälkeen kokee toivoa. Siitäkin huolimatta, että Kauppinen ei piilota faktoja, jotka eivät ole myönteisiä. Kauppinen pyrkii kuitenkin kirjan kautta lisäämään ymmärrystä ja onnistuu siinä hyvin. Teksti on ymmärrettävää ja selkeää. Moni luontoon ja ilmastoon liittyvä asia on tavalliselle tallaajalle hankala hahmottaa. Kyse on monimutkaisesta kokonaisuudesta, mikä liittyy mihinkin. Kauppisen vastaus tuntuu olevan: kaikki liittyy kaikkeen.
Tämä on tärkeä kirja. Lisää siitä täällä.
Elif Shafak: Miksi romaanit ovat tärkeämpiä kuin koskaan?
”We live in an era in which there is too much information but not enough knowledge, and even less wisdom.”
Jos ylipäänsä luet tätä tekstiä, on aika iso todennäköisyys, että olet lukevaa sorttia etkä erityisesti kaipaa perusteluja sille miksi lukea. On kuitenkin aina kiinnostavaa pohtia lukemisen merkitystä ja kuinka kukin sitä hahmottaa.
Guardianin artikkelissa Elif Shafak muistuttaa romaanin voimasta erityisesti aikana, jolloin keskittymiskykymme on lyhentynyt ja maailma tuntuu ylikuormittuneelta. Me elämme ajassa, jossa on liikaa tietoa, mutta liian vähän ymmärrystä viisaudesta puhumattakaan, Shafak toteaa. Hän viittaa YouGovin kyselyyn, jonka mukaan 40 % briteistä ei ole lukenut kirjaa vuoden aikana. Silti, Shafakin mukaan fiktio pitää yhä pintansa. Pitkä muoto, kuten romaanit, voivat tarjota meille sitä, mitä nopeat uutisvirrat ja somesisällöt eivät anna: empatiaa, tunneälyä ja oivalluksia.
Vihan ja ahdistuksen aikakaudella, törmäävien varmuuksien, kasvavan kansallismielisyyden ja populismin keskellä jako ’meihin’ ja ’muihin’ syvenee entisestään. Shafak toteaa, että romaani on väline myös purkaa tällaiset vastakkainasettelut.
Suomalaisten lukutottumuksista tuorein tieto taitaa olla maaliskuussa julkaistu Suomi lukee 2025 -tutkimus. Sen mukaan suomalainen lukee keskimäärin yli 16 kirjaa vuodessa, joista 10,5 on painettuja kirjoja. Lisäksi 85 % suomalaisista on lukenut kirjaa jossain formaatissa viimeisen neljän viikon aikana. Tilanne ei siis ole yhtä paha kuin briteillä.
Painettujen kirjojen ostaminen on laskussa: joka kolmas suomalainen ei ole ostanut vuoden aikana yhtään painettua kirjaa. Samaan aikaan äänikirjapalveluiden suosio kasvaa; 23 % suomalaisista tilaa niitä, ja äänikirjoja kuunnellaan keskimäärin lähes 20 kappaletta vuodessa. Kokonaisuudessaan tutkimus osoittaa, että vaikka lukutottumukset muuttuvat ja painettujen kirjojen ostaminen vähenee, lukeminen säilyy suomalaisten keskuudessa suosittuna ajanviettotapana.
Siitä olisi hyvä pitää kaikin keinoin kiinni. Kuten Shafak toteaa: romaanin lukeminen on tapa oppia olemaan ihminen. Shafakin oma kirja There are Rivers in The Sky ilmestyi huhtikuussa.
