- Petri Tamminen: Suomen historia, Otava 2017
1950
”Näin jälkeen päin tuntuu kaikkein köyhimmältä ja kummalliseltakin, että ei ollut erikseen sisäistä ja ulkoista todellisuutta. Maailma oli justiin se, mitä ikkunasta näkyy. Ei puhuttu läsnäolon voimasta tai henkisyyteen heräämisestä, ainakaan meidän kylällä. Herättiin navettaan ja mennä pöhkötettiin. Tavallaan sitä on ikäväkin. Nyt kun kaikessa on tasoja.”
Olen Petri Tammisen kirjojen, ja haastattelujen perusteella myös miehen itsensä, suuri ihailija. Kun Tamminen ilmestyy, hankin sen ja luen yleensä samantien. Jostain syystä olin epäilevä Suomen historian kohdalla. Tarina siitä kuinka Tamminen on kerännyt tarinoita ympäri Suomea ei jostain syystä innoittanut. Tamminen on itse erinomainen tarinankertoja, eikö joku muu voisi hoitaa muiden tarinoiden keräämisen ja Tammiselle jäisi aikaa omiinsa?
No, hankin kuitenkin kirjan ja hyvä niin.
Suomen historia on hieno kirja suomalaisista. Kirja kulkee sata vuotta suomalaisten kanssa erilaisten kohtaloiden ja maailmantapahtumien keskellä. Tamminen osaa näiden hyvin valittujen tarinoiden kautta kertoa Suomen historian ihmisen kokoisena. Pienten anekdoottien kautta suuret tapahtumat tulevat samaistuttaviksi. Se mitä pieni tyttö muistaa evakkomatkasta voi olla vähän muuta kuin mitä yleinen historia siitä kertoo.
Kuten pitääkin, kirjassa on tarina myös Nokiasta. Tarinasta voi päätellä, että se on jonkun entisen nokialaisen kertoma ja se sisältää maailman muutoksen keskellä painiville opetuksen:
”Mutta tuleeko hyvästä painijasta hyvä balettitanssija, vaikka se tietäisi, että kohta laji muuttuu?”
Yksi hienoimmista tarinoista on tämä:
”Sotalapset
Me oltiin siskon kanssa niin pieniä vielä, että Suomen kieli unohtui meiltä Ruotsissa nopeasti. Kun palasimme sodan jälkeen kotiin Kajaaniin, puhuimme vain ruotsia. Äiti ei ymmärtänyt meitä eikä me äitiä. Istuttiin siskon kanssa kammarin pöydän alla ja itkettiin. Lopulta äiti keksi, että mennään apteekkiin. Apteekkari osasi ruotsia. Ne ensimmäiset kuukaudet käytiinkin sitten melkein joka päivä apteekissa. Hymyiltiin jo ovelta kun nähtiin apteekkari, ja apteekkari hymyili, kun se näki meidät.”
Hieno kirja, liikuttava, juuri subjektiivisuutensa kautta kaunis.
2. Paul Kalanithi: When Breath Becomes Air
Juuri kun elämän piti alkaa, se rupeaakin loppumaan. Kirja on vuonna 2015 kuolleen Paul Kalanithin oma kertomus elämästään ja ennen kaikkea kuolemastaan. Juuri valmistumaisillaan oleva neurologi saa syöpädiagnoosin ja joutuu miettimään kaikesta luopumista juuri silloin kun kaiken piti alkaa. Kalanithi kertoo avoimesti kuinka tiukilla avioliitto oli jo ennen diagnoosia ja kuinka toivo ja epätoivo vuorottelevat sairauden aikana. Pariskunta päättää vielä hankkia lapsen, joka ehtiikin syntyä ennen isänsä kuolemaa. Tyttärellä ja isällä oli yhteistä aikaa vain 8 kuukautta. Tämä kirja ei pääty onnellisesti, mutta on hieno karuudessaan. Kirjasta on myös suomenkielinen versio Henkäys on ilmaa vain (suom. Ilkka Rekiaro), Bazar 2017.
Paulin vaimon haastattelu löytyy täältä. ”It is fantastic to watch him developing a legacy through the positive reaction.”
3. Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja (suom. Antti Valkama) Tammi, 2106
”Jos luovuttaa kesken kaiken, ei ikinä pääse perille oikean ratkaisun luo.”
Outo ja kaunis tarina jo ikääntyneestä professorista, joka muistaa vain 80 minuutin päähän ja tämän taloudenhoitajasta sekä taloudenhoitajan 10 vuotiaasta pojasta. Ja ennen kaikkea siitä mitä matematiikka on. Kuinka numeroiden takana on paitsi logiikkaa myös kauneutta. Kuinka kaikki ratkaisut ovat ikään kuin olemassa, mutta ne löydetään vasta kun löydetään matemaattinen yhtälö. Kuinka jokaisesta numerosarjasta voi tehdä enemmän kuin vain numerosarjan. Kirja ei kuitenkaan ole pelkkää matematiikkaa vaan kertomus erilaisista tavoista kokea maailma. Muistilla ja ilman, matematiikalla ja ilman, nuorena ja vanhempana.
4. The New Yorker: The Books we’re turning to now
Kirjat ovat usein se, johon paitsi pakenemme todellisuutta myös paikka josta haemme ymmärrystä ympäröivästä todellisuudesta. New Yorkerin lista siitä mitä kirjoja tällä hetkellä ihmiset lukevat kertoo paljon ja on sinänsä jo listana kiinnostava. Itsekin ostin Tukholman lentokentältä viikonloppuna yhden maailmanselitystä yrittävän opuksen: Aaron James: Assholes – A Theory of Donald Trump.
Ei siitä ehkä kattavaa selitystä vielä saanut, jonka takia siirryinkin tämän viikon luettavien listan vitoseen.
5. Time: The Great Manipulator
Mies kaiken takana? Armoton, kylmähermoinen manipulaattori kaaoksen ja ideologian takana? Mies, joka vetelee naruista ja ohjaa Trumpin politiikkaa? Erinomainen ja pelottavakin artikkeli, joka taustoittaa Steve Bannonin persoonaa ja roolia tässä amerikkalaisessa tosi-tv -draamassa, jota globaalisti seuraamme.
