Karl Ove Knausgård: Inadvertent
“Thoughts and feelings are not mutually exclusive, of course; it is precisely the opposite that occurs in reading, as I experienced for the first time when I read Ursula K. Le Guin’s children’s classic: they are brought together. Reading is a different way of thinking.”
Why I Write on kirjasarja, joka perustuu Yalen yliopiston luentosarjaan. Tähän mennessä sarjassa on kolme kirjaa: Knausgårdin lisäksi Patti Smithin ja Eileen Mylesin kirjat. Kaikki kolme ovat hyllyssä, Myles vielä lukematta. Kuten on myös Knausgårdin Taisteluni. Tiedän, melkein hävettää tunnustaa, mutta niin vain on. Taisteluni on vähän kuin Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä (joka on innoittanut myös Knausgårdia tämän oman ilmaisutavan löytämisessä); pitäisi lukea, mutta ei ole vielä ehtinyt.
Onneksi nyt luen Proust-piirin kanssa siitä teoksesta jo viimeistä osaa (!), ehkä Taisteluni-opuksen aikakin vielä tulee.
Siihen asti nautin Knausgårdini muilla tavoin: tämän vuodenajat-sarjana (Syksy, Talvi, Kevät, Kesä, suomentajana Jonna Joskitt-Pöyry), sekä uusi alkanut sarja, josta nyt suomeksi kolme ensimmäistä osaa (kolmas osa sai Hesarilta mielettömän ylistävän arvion), sekä jo aikaisemmin täällä esittelemäni kirja Edvard Munchin taiteesta.
Ja tämän pienen kirjasen, Inadvertent, kautta. Tämä on pieni puheenvuoro niin lukemisen kuin kirjoittamisenkin tarpeesta. Virkistävää ja vahvistavaa.
“But as it happens, writing is precisely about disregarding how something seems in the eyes of others, it is precisely about freeing oneself from all kinds of judgments and from posturing and positioning. Writing is about making something accessible, allowing something to reveal itself.”
