Amy Key: Arrangements in Blue
“I love to live alone, but I long to know I’m real beyond my own comprehension.”
Amy Key on mielettömän hieno ääni. Tämä on hieno ja omaperäinen kirja romanttisen rakkauden nälästä, tarpeesta olla olemassa toisen ihmisen kautta. Rehellinen kuvaus yksinäisyydestä ja kaipuusta, ystävyydestä ja odotuksista.
“I want to excuse myself from solving because that’s not my area, to trade off my skills against a partner’s, to feel I compensate for lack in one area with strength in another.”
Teräviä huomioita siitä kuinka ympärillä oleva yhteiskunta usein huomaamattaan asettaa paineita elää ”normaalisti” ja kuinka tämä normaali määritellään: parisuhde, perhe jne ja kuinka näihin liittyviä siirtymäriittejä juhlitaan.
“In the absence of romantic love, and the arrangements and official transitions it can impose, there is some figuring out to do about what shape to give life and how to care for and love that life.”
“I do wish the culture I grew up in, and the white, hetero culture I’m funneled into, was not so unimaginative and hierarchical in its ability to recognize other life transitions that might be worth marking.”
Lopulta rakkaus löytyy muualta kuin romanttisesta rakkaudesta. Onko se silti ”tyytymistä”?
“So many things have the power to make us the version of ourselves we long for. To step beyond what we thought we were.”
Key kuvaa hienosti Get Back -dokumenttia Beatlesin albumin Let it be tekemisestä. Dokumentissa John Lennon pyytää Ringo Starrilta, että tämä lyö (symbaaliin?) vahvan merkin antaakseen hänelle ”The courage to come screaming in”.
”I felt moved by this, John’s soul needing the encouragement of his friend and collaborator to make his entrance, to not only enter but to enter the song with a terrific power.”
Olen kirjoittanut kirjasta (ja rakkaudesta) aikaisemmin täällä.
