Markku Pääskynen: Tämän maailman tärkeimmät asiat
”Ehkä hän oli kuvitellut olevansa erilainen ja ainutkertainen. Olin joskus sanonut kuvitelmaa ainutkertaisuudesta elämänvalheeksi, väitin ettei yksilöitä ollut, jokainen ihminen on summa näennäisen ainutlaatuisia ominaisuuksia jotka ovat kaikille yhteisiä. Ehkei vanha itämainen teoria ollut väärässä: maailmassa on vain yksi ihminen joka vaihtaa paikkaansa ja olomuotoaan niin nopeasti ettemme sitä huomaa.”
Tutustuin Markku Pääskyseen jo tämän esikoisessa, Etanat. Pidin paljon. Sen jälkeen Ellington, Tämän maailman tärkeimmät asiat ja vielä vaikuttava Vihan päivä. Sen jälkeen tiemme ovat erkaantuneet, en oikein tiedä miksi. Tietoista se ei ole ollut, pidän Pääskysen tavasta kirjoittaa. Se haastaa tarkastelemaan ihmismielen kaikkia puolia, sen kerronta taas härnää lukijaa; mikä on totta, mikä kuvitelmaa, mikä unta. Mikä tapahtuu mielessä mikä fyysisessä todellisuudessa. Mikä nyt, mikä menneessä. Kuinka se mitä tapahtuu mielessä eroaa siitä mitä ympärillä oleva voi havaita ihmisestä. Kerronta imee mukaan omaan rytmiinsä.
”Minun piti tavata äiti kahvilassa lähellä merta.”
Kirja alkaa äidin odottamisella ja päättyy juuri ennen äidin tapaamista. Aika ei ole pitkä, mutta ajassa ehtii muistella, miettiä niin mennyttä kuin omaa identiteettiä ja sen rakentumista pienistä palasista, jotka on oikeasti tapahtuneet ja mielikuvituksesta, joilla niitä höystää.
”Talonmiehen nimi on Jorma. Jorma polttaa liikaa tupakkaa. Hänen sormensa kellertävät. Hän juo liikaa. Hän lakaisee pihaa vapisevin käsin. Jorma inhoaa itseään mutta sitä me emme tiedä, tiedämme vain että hän vihaa lapsia ja nauravaa elämää. Haluamme tappaa hänet, niin juuri, me tahdomme hakata Jorman vasaralla sohjoksi ja työntää hänet kivisäkissä Saksalanpuroon. Kun Jorma lakaisee syksyisin pihaa tulen alakuloiseksi. Lakaisun ääni tuo mieleeni koulun, lehmusten narina ja luudan sihinä muistuttavat minua paikoista joissa korviani särkee, en voi hengittää, olen poissa ja tahdon kotiin.”
Mikä sitten on maailman tärkein asia? Se asia mitä äidillä on mielessään?
”Ja kun kiertäisin kahvilaan Esplanadin puiston kautta saisin tietää mitä äiti minulle halusi sanoa.”
