Virginia Woolf: Selected diaries
Saturday 22 September, 1928
“This is written on the verge of my alarming holiday in Burgundy. I am alarmed of seven days alone with Vita; interested, excited, but afraid – she may find me out, I her out. I’m afraid of the morning most; and three o’clock in the afternoon; and wanting something Vita does not want. And I shalla spend the money that might have bought a table or a glass.”
Woolf on itselleni jonkinlainen pakkomielle, oli kyse sitten elämäkerroista, päiväkirjoista tai kirja-arvioista. Toki tämän omista mestariteoksista puhumattakaan. On pakko myöntää, että tämän elämäntarina ja sen traaginen loppu on iso osa sitä, että olen alun perin halunnut kirjailijaan tutustua. Kirjan Oma huone jälkeen tilasin kymmeniä kirjoja tämän omaa tuotantoa, tästä sanottua ja päiväkirjat ja ahmin niitä yhden kokonaisen kesän. Muutama on jäänyt edelleen lukematta (en muistaakseni ole lukenut kuvassa näkyvää Hermione Leen kirjoittamaa kehuttua elämäkertaa vaikka se onkin hyllyssä). Olen vieraillut pari vuotta sitten Woolfien kodissa Englannin maaseudulla ja käyskennellyt samassa puutarhassa, katsonut samoja maisemia kuin kirjailija eläessään. Kirjoitin tästä (ja monesta muusta Woolfiin liittyvästä) kirjassa Levoton lukija.
Tämä pieni päiväkirjamerkintä on monella lailla liikuttava. Ensinnäkin Woolf on ollut onnellinen, toiveikas, odottava. Toiseksi loma on silti ”huolestuttava” jopa ”hälyttävä”. Kolmanneksi epävarmuudet tuntuvat olevan samanlaisia aikakausista ja elämäntilanteista riippumatta. Kuinka tulen toimeen itselleni tärkeiden ihmisten kanssa, kuinka sovellumme yhteen, mitä jos älyllisen yhteyden rinnalle ei muodostukaan luontevaa yhteistä fyysistä todellisuutta? Mitä jos kaikki meneekin hukkaan, päätös lähteä onkin väärä? Pöytäkin jää ostamatta…
