Karl Ove Knausgård:So Much Longing In So Little Space – The Art of Edvard Munch
“The self is a work in progress, it understands itself through its memories but lives its life between them, in bits and pieces, in the present and in the past, in thoughts and emotions. And that is my story about the inner: something chaotic that one seeks to control through habits and experiences, sketch-like, unfinished, raw and unrefined.”
Knausgård saa tehtäväkseen kuratoida Edvard Munchin näyttelyn ja tämä kirja on tavallaan matka, jonka kirjailija kulkee päästäkseen toisen taiteilijan sisään, ymmärtääkseen tätä syvällisesti. Kirja on myös – onhan kyseessä Knausgård – henkilökohtainen, omasta kokemusmaailmasta kumpuava näkemys elämästä ja taiteesta, taiteen välttämättömyydestä ihmisen elämässä ja arjessa.
“Art isn’t a therapeutic project, at least not to me it isn’t. It’s a way for me to get away from being therapeutic, and be free, do something else.”
Kirjailija käy läpi Munchin elämää, haastattelee taiteilijoita, joihin Munch on vaikuttanut ja asiantuntijoita, jotta tietäisi mitä ”pitää” ajatella Munchista. Samalla kun tämä pohtii Munchin elämää, Knausgård kuitenkin huomioi sen, että lopulta ulkoapäin ihmisen elämä on ”tapahtumia” kun elämä todellisuudessa eletään sisältäpäin:
“A person is not a person merely from the outside, is not merely the sum of encounters with others, a person is first and foremost a person to themselves, and that is the place one writes from, that is the place one paints from.”
Kirja on viehättävä ehkä erityisesti siksi, että Knausgård, joka on saanut jättiläisen statuksen, on tässä kirjassa eräänlainen oppipoika, ihailtu muuttuu hieman ujoksikin ihailijaksi. Kirjasta on New York Timesissa Siri Hustvedtin hieman kärkevä arvio.
Kirjan lopussa taiteilija Vanessa Baird toteaa taiteilijan elämästä jotain, mikä mielestäni kuvastaa hienosti ylipäänsä ihmisen elämää:
“It’s a way of seeing things, a way of being, and you make certain choices, you shove a little meaning into the everyday, and the days go by. Because it gets dreary at times, right. It’s not like you’re having such a fucking great time always.”
Kuten mieheni sanoo: Elämä on mielentilakysymys.
“The world is not something in itself, ready to be observed. The world comes into being in our gaze all the time. It isn’t, it becomes.”
