”Vapaus ei ole vain pahuuden poissaoloa, vaan myös hyvyyden läsnäoloa.”
Timothy Snyder: Vapaudesta (suom. Tommi Uschanov)
Kesäloman alussa loin uuden rutiinin. Lähdin aamukahvin ja tietokoneen kanssa pikkumökkiin pariksi tunniksi kirjoittamaan. Ei nettiä, ei puhelinta. Ei mahdollisuuksia vaikeassa, tylsässä tai levottomassa hetkessä paeta someen, sähköpostiin tai internetin syövereihin. Ainoa pakopaikka oli tuijottaa ikkunasta ulos.
Huomasin muutaman asian.
1) Kirjoittaminen rupesi sujumaan kun siihen pääsi (pakotti itsensä) kiinni ja koska pakokeinoja ei ollut, lisää alkoi pulputa.
2) Aivot lepäsivät, kun teki yhtä asiaa kerralla
3) Tylsät hetket tai kirjoittamisen hankala jumiuttava hetki olivat kammottavia ilman pakopaikkaa. Kuin tulisi vedetyksi mustaan aukkoon ja yrittäisi epätoivoisesti tarttua johonkin, mutta ei ole mitään mihin tarttua.
Palatessani omatekoisesta vankilastani koin virkistyneeni. Elämässä oli taas happea ja merkitystä. Samalla huomasin, kuinka normaalisti olen kuin jatkuvassa häiriötilassa ja kuinka siitä tulee riippuvaiseksi. Ja kuinka kuormittavaa se on.
Pragmaattisena ihmisenä ryhdyin siis pohtimaan, kuinka saan tämän seesteisemmän ja keskittyneen tilan kotona aikaiseksi, kun ei ole toista mökkiä, jonne paeta. Toisin sanoen minkä ”vankilan” kehittäisin itselleni, jotta pääsen pakenemaan puhelinta, joka nauttii vapaasta elämästään vankilani ulkopuolella.
Hmm… Jokin tässä ajatuksessa tuntuu olevan vialla…
Historioitsija, kirjailija ja Yale-yliopiston professori Timothy Snyderin kirja Vapaudesta ei lähtökohtaisesti ole kirja puhelinriippuvuudestamme, mutta raapaisee myös tätä osaa elämästä (mielen vapaus) puhuessaan vapaudesta.
”Kosketusnäyttö ei ole vankilan seinä, mutta meitä ympäröidään ja valvotaan, tökitään ja hallitaan. Olemme hyväksyneet synkän behavioristisen stimulaatioruudukon. Meistä tehdään ennustettavia.”
Pikkuhiljaa kuin huomaamatta puhelin, some, uutisvirran jatkuva seuranta somen raivokohtausten kuorruttamana houkuttaa, koukuttaa ja lopulta vie vapauden ajatella. Meistä tulee seuraajia sen sijaan, että voisimme olla toimijoita, luoda uutta ja yllättyä. Snyder puhuu kirjassaan siitä, kuinka meistä tulee ennakoitavia, ajatukset ovat ennalta-arvattavia (ja tylsiä) kun ne pyörivät samaa rataa sosiaalisen median rallin kanssa. Mielipiteet pitää muokata, jotta tulisi tykkäyksiä ja oma heimo hurraisi. Ajattelemme kaikki samoja ajatuksia, olemme kuin vankilassa. Se hyödyttää hyödyntäjiä. Kun mieli ei ole vapaa, se ei voi arvioida maailmaa vapaasti ja ennakkoluulottomasti eikä tehdä ennakoimattomia valintoja. Se ei osaa enää kysyä miksi vaan kiiruhtaa nopeasti eteenpäin kysymällä miten.
”Ihmisäly, joka kysyy miksi ennen kuin se kysyy miten, ja joka suuntautuu vapauteen eikä hyödyllisyyteen, ei ole niinkään rationaalinen kuin järkevä. Se ei tuhlaa energiaansa vallitsevan tilanteen tai oman heikkoutensa esittämiseen rationaaliseksi. Sen sijaan se tekee arvojen ja muiden ihmisten avulla päätelmiä kohti parempaa tulevaisuutta. Se toimii ennakoimattomuuden raja-alueella. Se ottaa huomioon arvot ja tosiasiat. Se pyrkii ymmärtämään maailmaa sellaisena kuin se on ja taivuttamaan sitä sellaiseksi kuin sen pitäisi olla.”
Habeas mentes: Sinulla olkoon mieli
Snyder käyttää käsitettä habeas mentes (vrt habeas corpus: sinulla olkoon ruumis, oikeus fyysiseen vapauteen ja suojaan mielivaltaiselta vangitsemiselta) korostaen, että demokratian ja yksilönvapauden ytimessä on ajattelun vapaus. Hän varoittaa erityisesti autoritaarisista hallinnoista, jotka pyrkivät kontrolloimaan todellisuutta, manipuloimaan tietoa ja lamauttamaan kyvyn ajatella kriittisesti. Mutta hän varoittaa myös yrityksistä, jotka mahdollistavat manipuloinnin, muuttavat tapaamme olla ja kommunikoida ennakoitavaksi laumakäyttäytymiseksi. Yhä harvempi uskaltaa ottaa riskiä olla eri mieltä oman heimonsa ja ryhmänsä kanssa. Mukaudumme.
”Jos normaalia on se, mitä kaikki muut tekevät, niin mukautuvaisuus voi romahtaa yhdeksi, merkityksettömäksi, pimeäksi pisteeksi. Mutta jos normaali on se, mitä pitäisi tehdä, avautuu sen sijaan aukko unelmien, pyrkimysten ja arvostelmien maailmaan.”
”Sananvapaus ei ole digitaalisen informaation paloletku. Sananvapaus on ’kohtuudella virtaava lähde’, Euripidestä lainatakseni. Sen oikeutuksena on laatu, ei määrä. Sen laatupiirteitä ovat totuus ja riski.”
Snyder esittelee kirjassaan viisi vapauden muotoa:
Täysivaltaisuus: opittu kyky tehdä valintoja.
Ennakoimattomuus: kyky mukauttaa fyysisiä säännönmukaisuuksia henkilökohtaisiin tarkoituksiin.
Liikkuvuus: kyky liikkua tilassa ja ajassa arvoja seuraten.
Tosipohjaisuus: maailmasta saatu ote, jonka avulla voimme muuttaa sitä.
Solidaarisuus: sen tunnustaminen, että vapaus kuuluu kaikille.
”Yksilönvapaus on sosiaalinen projekti, eikä se rajoitu yksittäiseen sukupolveen. Jotta ihmiset voivat kasvaa vapaudessa, oikeiden rakenteiden on oltava paikoillaan jo sillä hetkellä, kun he syntyvät.”
Snyder on huolissaan maailmasta (kuka meistä ei olisi?!?) ja yrittää vapauden muotojen kautta avata mahdollisuuksia positiiviseen tulevaisuuteen.
”Vapaus ei ole poissaoloa vaan läsnäoloa. Se on elämää, jossa valitsemme useita eri sitoumuksia ja toteutamme niiden yhdistelmiä maailmassa. Hyveet ovat todellisia, yhtä todellisia kuin tähtitaivas; kun olemme vapaita, niin opimme niitä, ilmennämme niitä, herätämme ne eloon. Ajan myötä hyveiden joukosta tekemämme valinnat määrittelevät meidät tahdon ja yksilöllisyyden ihmisiksi.”
Hän varoittaa ”sadopopulismista”, joka ”tarjoaa vain spektaakkelin, jossa muita riistetään vielä enemmän kuin itseä”.
”Väistämättömyyden politiikka ehdottaa yhtä ainoaa positiivista tulevaisuutta; ikuisuuden politiikka poistaa tulevaisuuden; katastrofin politiikka kutsuu negatiivista tulevaisuutta yhä lähemmäksi. Se täyttää jäljellä olevan, yhä lyhyemmän ajan jäsentymättömällä pelolla. Emme kulje vapaina ihmisinä luottavaisesti eteenpäin moniin eri tulevaisuuksiin; sen sijaan synkkyys tulee ja syleilee meitä.”
Kuulostaa tutulta?
Vapaus on paitsi oikeus myös velvollisuus. Vapaus ei Snyderin mukaan määritelmällisesti voi olla itsekästä. Kun julistaa itsensä vapaaksi lupaa samalla toimia niin, että muut voivat olla vapaita. ”Rasismi estää meitä olemasta moniarvoisia ja estää siten meitä olemasta vapaita.”
”Moraalisesti, loogisesti ja poliittisesti vapautta ei ole ilman solidaarisuutta.”
Snyder käyttää esimerkkinä Ukrainan presidentin vapautta paeta maastaan, kun Venäjä hyökkää. Ja vapautta valita olla pakenematta:
”Epävapaa ihminen voi aina yrittää paeta. Mutta joskus vapaan ihmisen on jätettävä pakenematta. Vapaa tahto on luonnetta.”
Vapaiden ihmisten yhteisössä on myös tunnistettava ja tunnustettava, että on monenlaisia tapoja olla hyvä, monenlaisia arvomaailmoja ja asetelmia. Positiivisessa vapaudessa näitä asioita pyritään tuomaan yhteen ja luomaan yhteistä. ”Epäinhimillistämällä muita teemme itsemme epävapaiksi.”
Lopulta Snyder puhuu paljon asiasta, josta myös historioitsija Yuval Noah Harari on puhunut: kehoista. Ihminen tarvitsee toisen ihmisen kehoa, omaa kehollistamista, elämää kehossa muiden kehojen kanssa – ei pelkkää virtuaalista bittielämää.
”Toisen ihmisen kehon ansiosta vapaudumme ajattelemasta, että olemme maailman ulkopuolella tai maailmaa vastaan.”
Oman puhelimen kautta voi joutua niin monenlaiseen vankilaan. Usein huomaamattaan. Ahdistavuuden huomaa vasta kun irtautuu siitä hetkeksi.
Ehkä on aika vangita puhelin sen sijaan, että etsii itselleen niitä ahtaita ja harvinaisia nurkkauksia, joissa internet ei toimi… Aika suhtautua tosissaan oman mielen vapauteen sillä se vaikuttaa kaikkeen: omaan elämäkokemukseen ja yhteiskunnan kykyyn ratkoa viheliäitä ongelmia.
”Se, kuinka monta vaihtoehtoa meillä näyttää olevan, riippuu siitä, miltä meistä tuntuu. Positiiviset tunteet laajentavat näkemiemme vaihtoehtojen määrää sekä kokemustamme ajasta. Negatiiviset tunteet rajoittavat nuo vaihtoehdot välittömään taisteluun ja pakenemiseen.”
