Uusin kirjoitus

Näenkö ensi kesää?

18.9.2026

Kaksi suuresti arvostamaani ihmistä ja kirjailijaa saman aiheen kimpussa: ihmisen elämän hauraus. Pirkko Saisio ja Hannu Mäkelä kirjoittavat molemmat vakavasta sairastumisesta, sen herättämistä ajatuksista ja tuntemuksista ja elämän loppumiseenkin liittyvistä tunteista. Kirjailijat kirjoittavat eri tavalla ja tyylillä, mutta yksi kysymys on molemmilla mielessä: näenkö ensi kesää? Kuten Saisio kirjoittaa: “Pohjoisen ihmiselle vuosi päättyy syksyyn.Näenkö ensi…

Haluatko kuulla lisää Levottomalta lukijalta?

Jätä sähköpostiosoitteesi, jos haluat saada silloin tällöin viestejä Levottomalta lukijalta: tietoa mahdollisista tulevista Lukureiveistä, tapahtumista, lukemiseen liittyvistä jutuista ja myöhemmin ehkä myös Levottoman lukijan uutiskirjeen.

Emme vielä tiedä tarkalleen, mitä kaikkea on tulossa — mutta lupaamme lähettää vain Levottomaan lukijaan ja lukemiseen liittyvää sisältöä. Voit poistua listalta milloin tahansa.

Viikon 3 luettavaa/Viikko 15

11.4.2025

Juha Kauppinen: Heräämisiä! Tämän viikon tiistaina sain ilon ja kunnian olla keskustelemassa Juha Kauppisen, Anni Kytömäen ja Emma Karin kanssa luonnon suojelemisesta ja kirjallisuudesta. Tilaisuus oli kiehtova sillä vaikka tulemme kaikki aika eri kulmista, löysimme mielestäni jotain kiinnostavaa yhdessä. Yhteisen asian äärellä keskustelussa voi syntyä ymmärrystä, halukkuutta toimia ja tekojakin. Yleisökysymykset olivat myös kiinnostavia. Mm.…

Kesäkirja 2.0

9.4.2025

Olin lukenut eri kirjan. Poistuessani Kino Engelin teatterista olin hämmentynyt. Häikäistynyt myös. Kesäkirja-elokuva oli mielettömän hieno, kaunis ja koskettava elokuva. Glenn Close oli elokuvassa aivan häikäisevän upea isoäiti. Tämän liikkeet, eleet, ilmeet, ilmeettömyyskin. Tämän tapa puhua ja olla hiljaa. Vain kielestä (jota tämä muuten puhui hienosti suomenruotsalaisella korostuksella) huomasi, ettei suomalainen saaristo tosiasiallisesti ollut Glenn…

Viikon 3 luettavaa /Viikko 14

4.4.2025

Julian Barnes: Changing my Mind “We have come to understand that every time we take that memory out of the locker and expose it to view, we make some tiny alteration to it. And so the stories we tell most often about our lives are likely to be the least reliable, because we will have…

Voiko robottikirjailija koskettaa ihmislukijaa?

2.4.2025

Saksalaisessa elokuvassa I’m Your Man (Ich bin dein Mensch, vuodelta 2021) tutkija Alma osallistuu kokeeseen, jossa saa itselleen kolmeksi viikoksi tekoälymiesystävän. Miesystävä on rakennettu sen mukaisesti, millaisia toiveita Almalla miesystävälle on, aina täydelliseen alapääkalustoon asti. Mies näyttää ja vaikuttaa täysin ihmiseltä, joskin käyttäytyy kohteliaammin ja huomaavaisemmin kuin mihin ihminen aina ehkä pystyy. Hän on kärsivällinen…

Viikon 3 luettavaa / viikko 13

28.3.2025

Merete Mazzarella: Luottamisen taito (suom. Raija Rintamäki) Aloitin eilen, kuten yleensä torstaisin päivän, heräämällä törkeän aikaisin ja lukemalla kirjaa. Eilen kirjaksi valikoitui Petri Tammisen uusin Sinua sinua (siitä myöhemmin lisää). Lukemisen jälkeen koko päivä tuntui keveämmältä, herkemmältä, läsnäolevalta, onnellisemmalta. Kun aloitan päivän lukemalla (erityisesti fiktiota vaikka muukin käy), päivä tuntuu aukeavan uusiin ulottuvuuksiin. Kun sukellan…

Matt Haig ja elämisen arvoinen elämä

26.3.2025

”Elämä on” totesi DNA:n mainos aikanaan. On tietysti totta, että elämä on. Lausahduksesta tuli synonyymi tavallaan sille, että tällaista tämä nyt on – ota tai jätä. Vituttaa, vastoinkäymisiä, iloa tai surua. Elämä on. Ihmisen elämäkokemukselle ”elämä on” tuntuu kuitenkin aika laimealta ajatukselta. Tuntuu siltä, että ihmisellä – taustasta, kulttuurista tai kansallisuudesta, iästä tai sukupuolesta riippumatta…

Virginia Woolf: Jacob’s Room

23.3.2025

“Nobody sees any one as he is, let alone an elderly lady sitting opposite a strange young man in a railway carriage. They see a whole – they see all sorts of things – they see themselves.” “It is no use trying to sum people up. One must follow hints, not exactly what is said,…

3 luettavaa viikko 12

21.3.2025

Kyllikki Villa: Ei eilistä, ei huomista Runoja vuosilta 1964-2004 ”Rakkauden puutteeseen kaikki kuolevat oli taudin nimi mikä tahansa” Kyllikki Villa: Ei eilistä, ei huomista Runoja vuosilta 1964-2004 Tänään on maailman runouden päivä, joten ainakin itse nappaan runokirjan, oikeastaan ihan sama minkä, ja päästän hetkeksi hallinnasta. Runous on hankalaa ja hämmästyttävää erityisesti ihmiselle, joka on ratkaisukeskeinen,…

Mitä yhteistä on Tampereella, Teamsilla ja Kyllikki Villalla?

19.3.2025

Minä en saa antaa olosuhteiden nujertaa ja katkeroittaa itseäni. Minä joka joskus olen selvästi tajunnut että kaikki, mitä minulle ’tapahtuu’, on vain materiaalia, josta muovaan elämääni. Että mahdollisuudet ovat minussa itsessäni. Vapaus, ilo, rikkaus. Olenko hukkaamassa itseni? Miksi valitan ja kadehdin? Kun kuuntelen lasten leikkejä, koen syvästi onnen tunteen sen johdosta että elän. Kyllikki Villa:…

Viikon 3 luettavaa/Viikko 11

14.3.2025

Frank Martela: Älä etsi onnea, englanniksi Stop Chasing Happiness. Kirjasta oma postaus täällä. Sumit Paul-Choudhury: The Bright Side – Why Optimists Have the Power to Change the World Optimismi ei ole vain positiivista ajattelua – se on moraalinen velvollisuus, kuten Kant ja Popper ovat todenneet. Maailma muuttuu vain, jos uskomme, että se voi muuttua, ja…

Täydellistä, mutta ei täydellisempää

12.3.2025

”Sinulle annettiin ainutlaatuinen elämä elettäväksesi, ja päädyt heittämään sen hukkaan keskittymällä tyhjään kilpailemiseen, koska et ole koskaan pysähtynyt miettimään, mitkä asiat ovat pohjimmiltaan saavuttamisen arvoisia.” Frank Martelan uusi kirja Älä etsi onnea on kiinnostavan konkreettinen kirja onnellisuudesta. Se on jaettu kolmeen osaan: Tapa egosi, Tapa odotuksesi ja Ala elää omaa elämääsi. Vaikka kirja on pyritty…

Virginia Woolf: Night & Day

22.2.2025

“’No. I haven’t written any poetry for years,’ he replied. ‘But all the same, I don’t agree with you. I think it’s the only thing worth doing.’ ‘Why would you say that?’ she asked, almost with impatience, tapping her spoon two or three times against the side of her cup. ‘Why?’ Ralph laid hands on…