Uusin kirjoitus
Kaksi suuresti arvostamaani ihmistä ja kirjailijaa saman aiheen kimpussa: ihmisen elämän hauraus. Pirkko Saisio ja Hannu Mäkelä kirjoittavat molemmat vakavasta sairastumisesta, sen herättämistä ajatuksista ja tuntemuksista ja elämän loppumiseenkin liittyvistä tunteista. Kirjailijat kirjoittavat eri tavalla ja tyylillä, mutta yksi kysymys on molemmilla mielessä: näenkö ensi kesää? Kuten Saisio kirjoittaa: “Pohjoisen ihmiselle vuosi päättyy syksyyn.Näenkö ensi…
Haluatko kuulla lisää Levottomalta lukijalta?
Jätä sähköpostiosoitteesi, jos haluat saada silloin tällöin viestejä Levottomalta lukijalta: tietoa mahdollisista tulevista Lukureiveistä, tapahtumista, lukemiseen liittyvistä jutuista ja myöhemmin ehkä myös Levottoman lukijan uutiskirjeen.
Emme vielä tiedä tarkalleen, mitä kaikkea on tulossa — mutta lupaamme lähettää vain Levottomaan lukijaan ja lukemiseen liittyvää sisältöä. Voit poistua listalta milloin tahansa.
Vapise avokadopastamies!
Kuinka saada joku rakastumaan? Ja mieluusti juuri minuun… Perinteinen vastaus on tietysti ollut se, että tie toisen sydämeen kulkee vatsan kautta: tarjoa hänelle jotain todella herkullista ja hän on sinun. Vähän aikaa sitten mediassa kohkattiin avokadopastasta ja sen lemmenhoukutinvoimasta. Ruoka on kuitenkin nopeasti syöty ja mistäs sitten puhutaan? Ruuasta? Ruoka-aineista? Kaupparyhmittymistä, joita suositaan? Otatko valko-…
Günter Grass: Sipulia kuoriessa
Kirjailija Günter Grass kuoli tänään. Täytyy tunnustaa, että kirja, jonka kaikki tuntuvat lukeneet, Peltirumpu, on tainnut jäädä minulta lukematta. Sen lukemattomuuden voi toki korjata. Toivottavasti kustantaja ottaa kirjasta myös uutta painosta mikäli kirjaa ei enää löydy kirjakaupoista. Ehkä kirjastojenkin pitää varautua pieneen kysyntäpiikkiin. Sen sijaan kirjan Sipulia kuoriessa olen lukenut ja vuonna 2008 siitä kirjoittanut…
Omavaltaista menettelyä
”Romaani rakkaudesta”, lukee Lena Anderssonin kirjan Omavaltaista menettelyä (suom. Sanna Manninen) kannessa. Kyllä niinkin. Toisaalta kirjaa voisi kuvailla näinkin: 214 sivua tuskaa ja ahdistusta. Kirja kertoo Esteristä, joka rakastuu palavasti taiteilijaan, joka ei kenties rakastukaan yhtä kohtalokkaasti Esteriin. Pari kertaa sängyssä yhdessä kierittyään alkaa omituinen kissa-hiiri -leikki niin Esterin omassa mielessä kuin ihan tosielämässäkin. Ester…
Nolo kirja?
New York Timesin James Parker ja Charles McGrath vastaavat kumpikin kirjoituksessaan kysymykseen: ”Is There Anything One Should Feel Ashamed of Reading?”. Ja löytyihän niitä. Jos sivistynyt ystäväsi tulee kylään, piilotatko DaVinci koodit kaappiin? James Parker pohtii miksi ei silloin oikein tietoisesti nosta DaVinciä pöydälle ja puolusta lukemaansa? Entä brassailetko klassikkokokoelmallasi? Eikö sekin ole vähän noloa?…
Saako klassikoita moittia?
Kirjailija Salman Rushdie kohahdutti kirjallisuuspiirejä tumpuloimalla yksityisiksi tarkoitetut kirja-arvionsa julkisiksi. Niissä hän haukkui mm. Harper Leen ylistetyn esikoisromaanin Kuin surmaisi satakielen. Siinä missä tämä kirja löytyy inspiroivimpien klassikoiden listalta, Rushdiella oli siitä toisenlainen mielipide. Ja siitä alkoi kirjallinen kohu. Saako rakastettuja klassikoita moittia? Saako kirjailija moittia toisen kirjailijan teosta? Eikö se ole ylimielistä? Saako ylipäätään…
Mitä tapahtuu kun sekoittaa Alice Munroa ja Mark Levengoodia keskenään?
Luin illalla loppuun Alice Munron novellikokoelman Nuoruudenystävä. Kun ei vielä nukuttanut nappasin perään vielä Mark Levengoodin uusimman kirjan Miljoona ruusua. Se on nopealukuinen ja hauska, sopivaa iltalukemista siis. Sen jälkeen valot pois ja nukkumaan. Yö menikin sitten melko surrealistisissa ingmarbergmanilaisissa tunnelmissa Pohjois-Ruotsissa. Eli jos sekoittaa Munroa Levengoodin kanssa, saa Ingmar Bergmanin elokuvan. Munron Nuoruudenystävä oli…
Goethelainen vai gaimanlainen koulukunta?
Kirjailijan työ on aina ollut vähän mystistä ja yksinäistä ja ehkä siksi myös kiehtovaa. Sinne se menee se kirjailija kammioonsa luomaan jotain suurta. Palaa sieltä sitten käsikirjoituspinon kanssa, josta tulee kirja, jonka me luemme, joskus nautimme, joskus emme. Luomisen prosessia on ehkä mystifioitukin. Kirjailijat ovat toki erilaisia, mutta aika moni nykyään tuntuu korostavan enemmän säännöllisen…
Leena Krohn ja erehdys
Alan ymmärtää kirjailijoiden toisen teoksen ongelman. En siksi, että olisin itse tehnyt ensimmäisestä postauksesta loisteliaan ja kehutun mestariteoksen vaan siksi, että ensimmäinen tulee jotenkin kevyesti, pusaamatta, ajattelematta mihin on sitoutunut. Toinen on sellainen, mitä joutuu ajattelemaan. Onko tämä aihe sopiva toiseksi? Ei ehkä, liian pinnallinen, syvällinen, monimutkainen, yksinkertainen. Sävykin alkaa muotoutua vasta toisessa ja kolmannessa;…
Alussa oli kirja, läppäri ja Kirsi…
Mistään muualta ei voi aloittaa kuin alusta, joten aloitetaan. Siitä lähtien kun jo useita vuosia sitten lopetin HS Lukupiiri-blogin olen aina silloin tällöin miettinyt uuden kirja-aiheisen blogin perustamista. Itse asiassa aloitinkin sellaisen pari vuotta sitten. Postasin kerran, unohdin salasanat. Tumblr lähetti minulle juuri ”hyvää 2-vuotissyntymäpäivää” -meilin… Mutta eikö sitä sanota, että aina pitää nousta uudelleen…
Kirjavieras
Kirjavieras ilmestyy säännöllisen epäsäännöllisesti. Kirjavieras kertoo ajatuksiaan lukemisesta, kirjoista ja muusta siihen liittyvästä. Toiveita kirjavieraasta otetaan vastaan. Kuka olisi mielestä kiinnostava lukija?
Kuukauden kirja
Seuraava kuukauden kirja on toukokuulle. Se ilmoitetaan 1.5. ja keskustelun mahdollisuus alkaa 15.5. postauksesta.Ehdotuksia kuukauden kirjaksi otetaan vastaan.