Heidi Liehu: Rakkaus Pariisissa”Oman kokemukseni perusteella ajattelin, että rakkaus on monesti kuin tuskallinen sairaus joka johtaa väistämättä kuolemaan – rakkauden itsensä kuolemaan. Kuin syöpä, joka tuhoaa organismin, joka sitä ruokkii.”Pieni kirja, paljon tunnetta. Eräs rakkaustarina, lopputulema alusta asti tiedossa. Olisin varmasti hankkinut tämän kirjan jo pelkän Pariisin takia, mutta Liehu myös kirjoittaa hienosti, vähän eleettömästi…
Lue koko juttu
Hilkka Olkinuora & Torsti Lehtinen: Sallimuksia – käsikirja kuolevaisille ”Elämän jäljelle jääneistä palikoista ei saa pystytetyksi komeaa pilvenpiirtäjää, mutta ei toisaalta korskeuttaan romahtavaa Baabelin torniakaan. Niistä pystyy rakentamaan pienen temppelin, punaisen tuvan tai laiturin.” Kirja, jota ei oikein voi ”lukea”, ennemmin kirja, jota voi ”käyttää”. Kirja, johon voi sukeltaa jostain kohtaa ja miettiä, mitä ajatus…
Lue koko juttu
Esa Saarinen & Kirsti Lonka: Muodonmuutos ”Rakentuminen jatkuu, koska ihminen ei ole valmis. Kukoistuskierre vai rapistumisliuku? Jokainen muovautuu johonkin suuntaan ja näkymättömät pienoismuutokset tekevät tiiviisti työtään.Kymmenen vuoden kuluttua elämäsi on kokonaisuudessaan jotakin muuta kuin mitä se on nyt. Katsot vanhaa valokuvaa etkä käsitä, missä kohdassa käänne tapahtui.” Olenko kukoistuskierteellä vai rapistumisliukumäessä? Siitä asti, kun taas…
Lue koko juttu
David Shields: Reality Hunger – a manifesto “A character is either ‘real’ or ‘imaginary’? If you think that, hypocrite lecteur, I can only smile. You do not think of even your own past as quite real; you dress it up, you gild it or blacken it, censor it, tinker with it, fictionalize it, in a…
Lue koko juttu
Rakel Liehu: Helene ”Puhun uskotellakseni itselleni, että ymmärrän jotakin. Ajatukseni tempoilevat kuin marionettipallot.Jätin tänään toisen puolen kasvoistani maalaamatta. Olen tuntematon kartta, olen (ihminen on aina) kesken.” Schjerfbeck oli minulle ennestään tuttu omakuvistaan, surullisista, synkistä, mystisistä. Muutamia vuosia sitten jonotin muiden joukossa Ateneumiin Schjerfbeckin näyttelyyn katsomaan näitä oman aikansa selfieitä. Jotain ihmistä lähentävää, intiimiä on toisen…
Lue koko juttu
Hannu Väisänen: Kuperat ja koverat ”Tavallisen miehen järki on kuutiomainen, mutta kaikki olennaiset visiot elämässä ovat pyöreitä niin kuin tuhkelot ja savumunat.” Tämä on kuvataiteilija, kirjailija Hannu Väisäsen omaelämäkerrallisen trilogian (joka ei tainnut jäädä trilogiaksi) päätösosa. Ehkä itse pidin kirjasta Toiset kengät vieläkin enemmän. Kokonaisuutena tämä on kuitenkin vahva lukukokemus ihmisenä kasvamisesta, odotuksista, pettymyksistä, sopeutumisesta…
Lue koko juttu
Alice Munro: Dear Life Kirjailija Alice Munro kuoli 92-vuotiaana. Munro oli novellisti ja rakastan novelleja. Tämä kirjoitti novelleja, joissa on koko ajan pahaenteinen tunnelma vaikka mitään varsinaisesti pahaa ei tapahtuisikaan. Novelleja, joissa tuntuu siltä, että arjen tyhjänpäiväisimmätkin asiat nousevat kiinnostaviksi. Novelleja, joissa aivan tavalliset ihmiset saavat moniulotteisen ja värikkään omaleimaisen persoonan. Tämä 2013 Nobelin kirjallisuuspalkinnon…
Lue koko juttu
Jukka Itkonen: Viisi vuodenaikaa Kesällä on Kesällä on kymmenen varvasta, kesällä on lehtevä asu. Kesällä on mökki saaressa ja rannalla pyykkivasu. Kesällä on saaret silminä ja koivulta tuoksuva tukka. Tuuli on kesän hengitys ja sen jalanjälki on kukka. Kesä on kirkasta valoa ja ilmaan maalattu taulu. Kesä on tuulta purjeissa ja kesä on linnun laulu.…
Lue koko juttu
Julian Barnes: Levels of Life “I wish you had met her, and so met more of me.” Tämä on erikoinen kirja, kolme tarinaa, ensin kevyttä ja leikittelevää lopuksi syvää surua. Julian Barnes kirjoittaa tässä surustaan hänen vaimonsa kuoleman jälkeen. ”You constantly report things, so that the loved one ‘knows’. You may be aware that you…
Lue koko juttu
Leena Krohn: Valeikkuna “- Rakas Gaard, sanon hänelle, – niin kauan kuin oman todellisuutensa voi edes osittain valita, jokainen valitsee. Jokainen haluaa ohittaa tai jopa kieltää sen mielettömyyden, jota pidetään yhteisenä ja siksi aitona todellisuutena. Se on meidän oikeutemme ja yhä enemmän suorastaan velvollisuutemme. Olkaamme siis eskapisteja, kukin omalla tavallamme!” Valeikkunan kelluja on jäänyt mieleen…
Lue koko juttu