Uusin kirjoitus
Kaksi suuresti arvostamaani ihmistä ja kirjailijaa saman aiheen kimpussa: ihmisen elämän hauraus. Pirkko Saisio ja Hannu Mäkelä kirjoittavat molemmat vakavasta sairastumisesta, sen herättämistä ajatuksista ja tuntemuksista ja elämän loppumiseenkin liittyvistä tunteista. Kirjailijat kirjoittavat eri tavalla ja tyylillä, mutta yksi kysymys on molemmilla mielessä: näenkö ensi kesää? Kuten Saisio kirjoittaa: “Pohjoisen ihmiselle vuosi päättyy syksyyn.Näenkö ensi…
Haluatko kuulla lisää Levottomalta lukijalta?
Jätä sähköpostiosoitteesi, jos haluat saada silloin tällöin viestejä Levottomalta lukijalta: tietoa mahdollisista tulevista Lukureiveistä, tapahtumista, lukemiseen liittyvistä jutuista ja myöhemmin ehkä myös Levottoman lukijan uutiskirjeen.
Emme vielä tiedä tarkalleen, mitä kaikkea on tulossa — mutta lupaamme lähettää vain Levottomaan lukijaan ja lukemiseen liittyvää sisältöä. Voit poistua listalta milloin tahansa.
Joulukalenteri 2016, 6. luukku
”Jos ihmisellä ei ole lahjoja, hän ei pääse tahdonvoimalla tavoitteeseen. Mutta jos hänellä on lahjoja, silloin tahto, kunnianhimo ja määrätietoinen pyrkimys altistaa itsensä uusille ajatuksille, vasta-argumenteille ja tuoreille vaikutteille vahvistavat ja tukevat hänen työtään ja auttavat häntä pääsemään lähemmäksi päämäärää.”
Joulukalenteri 2016, 5. luukku
”Joskus tekee hyvää saada elämään hiukan lintuperspektiiviä.
Joulukalenteri 4. luukku
Levottoman lukijan joulukalenteri esittelee 24 kirjaa, jotka kannattaa lukea ja/tai ostaa lahjaksi. Neljännen luukun takaa paljastuu: Pirkko Saisio: Mies, ja hänen asiansa (Siltala 2016) Pirkko Saisio on aina tuntunut viisaalta ihmiseltä. Muistan sen, kuinka hän Finlandia-palkintopuheessaan kertoi, kuinka koko kirjan teksti katosi tietokoneelta. Ja kuinka hän kirjoitti kirjan uudelleen. Ja pohti, ettei kenties olisi alkuperäisellä…
Joulukalenteri 3. luukku
”New agelta kalskahtamisen uhallakin voi sanoa, että ruoka on kokemus, jonka ihmiset jakavat yhdessä. Sen on tarkoitus olla enemmän kuin vain kaloreita, jotka vaihtavat paikkaa rasiasta vatsalaukkuun.”
Joulukalenteri 2016, 2. luukku
”Me olemme toistemme armoilla. Kaikki tunteemme ja toiveemme ja halumme, meidän jokaisen koko yksilöllinen psyyke kaikkine kummallisine sopukoineen ja luutumisineen, jotka ovat kivettyneet jo varhaislapsuudessa ja joita on lähes mahdoton kangeta auki, saavat vastaansa muiden tunteet ja halut ja heidän yksilölliset psyykensä.”
Joulukalenteri 2016, 1. luukku
”Kaikkialla on niin läpipääsemättömän pimeää, että sytyttämällä kynttilän teen vain pimeän näkyväksi.”
Viikon 5 luettavaa – viikko 47/2016
”Menneisyys on lopullisesti menetettyä aikaa, mutta se, mitä ei edes tapahtunut, on menetetty kahteen kertaan.”
Viikon luettavat vko 40
Bruce Springsteen: Born to run (suom. Ilkka Rekiaro) Otava, 2016 Tämä on omaelämäkerta, jota Springsteen kirjoitti seitsemän vuotta. Kirja on jaettu kolmeen osaan: 1. Varttuminen, 2. Born to run ja 3. Elävä todiste. En ole varsinaisesti mikään Springsteen-fani, mutta kirjaa kehuttiin erityisen rehelliseksi ja sellaiset elämäkerrat ovat aina kiinnostavia. Ja onhan Springsteen toki tarinankertoja, joten…
Pirkko Saisio: Mies, ja hänen asiansa
”Onko totta, että minua voi lukea kuin avointa kirjaa?
Ja jos on, niin mitä siellä lukee?
Olenko minä ainoa, joka en osaa sitä lukea?”
Viikon 5 luettavaa viikko 39
”Siltä minusta tuntui, kun nostelin makkaranpaloja paistinlastalla vihreälle tarjoiluvadille ja kaadoin makaronit lasikulhoon. Maailma on aineellinen. Me sijaitsemme aina jossain. Minä olen nyt tässä.”
Viikon 5 luettavaa viikko 36
Virginia Woolf: Kiitäjän kuolema ja muita esseitä (suomentanut Jaana Kapari-Jatta, Teos Helsinki 2013) Miksi lukea? ”Mutta kuka lukee päämäärän vuoksi, olipa se miten toivottava hyvänsä? Eikö joitakin asioita tehdä vain koska ne ovat hyviä sinänsä ja eikö joitakin vain mielihyvän takia? Ja eikö lukeminen kuulu juuri näihin? Minä ainakin olen joskus uneksinut, että kun tuomiopäivä…
Viikon 5 luettavaa – vko 27
”M.A. Numminen pukeutui hölkkäasuun eräänä pimeänä yönä olumpiakesällä 1980 Somerolla. Minä tupakoin maalaistalon pihanurmella. Äkkiä kuu pulpahti esille, Numminen seisoi valopisteessä ja lausui odottamattomalla voimalla: ”MAANINKA ON SAATAVA MOSKOVAAN!” Olin ymmälläni.”