Minna Eväsoja: Sensei – Oppilaana Kiotossa”Perinteisiä taidemuotoja opiskellaankin toistamalla ja ´katsomalla oppien´ (kengaku). Ensin oppivat silmät, sitten keho muistaa muodon tuhannen toiston kautta, ja lopuksi sydän ymmärtää sen todellisen merkityksen.”Tästä kirjasta pidin todella paljon ja olen suositellut tätä myös eteenpäin. Jos japanilainen kulttuuri kiinnostaa, tämä on kivalla tavalla rakennettu kirja, jossa yhdistyy oma kokemus ja…
Lue koko juttu
David Ellison: A Reader’s Guide to Proust’s In Search of Lost Time Näitä Proustiin liittyviä kirjoja löytyy nyt joka nurkasta. Tämä sattui olemaan joku kirjallisuuden opiskelijoille suunnattu opus, joka jäi lukematta. Mutta Proust ei jäänyt! Tänään on Marcel Proustin syntymäpäivä. Vasta vuosi sitten siitä tuli minulle millään tavalla merkittävä päivä. Tasan vuosi sitten illalla alkoi…
Lue koko juttu
Mark Levengood: Vasten auringon siltaa (suom. Maija Kauhanen) ”En ole kyyninen, olen suomalainen, ja toisinaan ero on hiuksenhieno.” Tunnustan ajatelleeni aina, että ruotsalaiset ovat luonteeltaan iloisempia, kevyempiä, hauskempia, rennompia. Voi olla, että siihen vaikutti lapsena vietetty kesä Skånessa, josta muistan sen, kuinka rhododendronit olivat talon korkuisia (toisin kuin kotona rivitalon edessä olevat kitukasvuiset) ja kuinka…
Lue koko juttu
Anni Blomqvist: Myrskyluodon Maija (suom. Björn-Christer Lindgren ja Liisa Ryömä) Lukematon kirja, joka odottaa, olisiko tämä se kesä… Perhana, sitten siitä on se uusi elokuvakin, eli vajaa 3 tuntia elokuvaa vai 748 sivu lukemista? Vai pidänkö kiinni muistojeni Myrskyluodon Maijasta, siitä sarjasta, jota siivitti Lasse Mårtensonin kappale? Siitä, jota pienenä tyttönä leikin täällä Läsäkoskella seisten…
Lue koko juttu
Alexandre Dumas: Monte-Criston kreivi (suom. Jalmari Finne) Jostain syystä minulla on tätä kirjaa 2 kappaletta, toinen kotona, toinen täällä mökillä. Luulen, että olen hankkinut tämän Mikkelin Suomalaisesta kirjakaupasta jonain kesänä ajatellen, että luen tämän vielä kerran uudelleen. En ole kuitenkaan vielä lukenut. Tänä kesänä(kään) en ennätä… Kirjaan Levoton lukija kirjoitin kirjasta näin: Ensimmäinen ”oikea” vaikutuksen…
Lue koko juttu
Edith Södergran: Runoja (suom. Uuno Kailas) Tähdet ”Yön tullen minä seison portailla kuuntelemassa, tähdet parveilevat puutarhassa ja minä seison pimeässä. Kuule, tähti putosi helähtäen! Älä astu ruohikolle paljain jaloin: puutarhani on sirpaleita täynnä.” Olen viettänyt kaikki elämäni kesät (muutamaa Italianhairahdusta lukuunottamatta) Etelä-Savossa, Läsäkoskella, saarenpäässä. Vasta muutama vuosi sitten lukiessani Panu Rajalan kirjoittamaa Eino Leino elämäkertaa…
Lue koko juttu
Charles Baudelaire: Pahan kukat (suom. Antti Nylén) ”Joskus minusta tuntuu kuin vereni virtaisi hyökyen, rytmikkäin sykäyksin kuin suihkukaivon vesi. Minä kuulen sen jatkuvan solinan, mutta kun tunnustelen itseäni, ei haavaa löydy.” Ote runosta Verisuihkukaivo Filosofi Esa Saarinen kertoi joskus lukevansa myös niin, että ottaa kirjahyllystä jonkun kirjan, avaa sen keskeltä ja inspiroituu siitä mitä lukee.…
Lue koko juttu
Colombe Schneck: The Paris Trilogy (kääntänyt englanniksi Lauren Elkin & Natasha Lehrer) ”She looks back through her memories, childbirth, a sprained ankle, a fall, and realizes that we forget physical pain; it’s emotional pain that returns again and again.” Kolme syytä, että ostin tämän kirjan: Pariisi mainittu, Deborah Levy suosittelee, tämä löytyy Akateemisen ulkomaisen kirjallisuuden…
Lue koko juttu
Adam Phillips: On Getting Better “People don’t tend to come for psychoanalysis wanting an adventure, but perhaps they should.” Adam Phillipsin lukeminen on kuin sukeltaisi keskelle jonkun katkeamatonta ajatuksen virtaa. Kirja tuntuu alkavan kuin keskeltä ja päättyvän kesken. Phillips on hengästyttävä, vauhdikas, pyörryttävä ja kiehtova. Phillips pyörittää ajatuksia ja teorioita niin moneen kertaan ympäri, että…
Lue koko juttu
Ali Smith: Kevät (suom. Kristiin Drews) Mua on yhtäkkiä ruvennut uudestaan kiinnostamaan mitä sille miehelle tapahtuu siinä Ali Smithin Spring-kirjassa. Sille, jonka ystävätär kuolee ja se rupeaa tutkimaan sitä Rilkeä ja Mansfieldia, totean miehelleni mökin saunassa. ”Syy siihen, että Dickensin tarina on hieno, on nimittäin juuri siinä mitä mies tekee. Hän päästää irti katkeruudesta. Päättää…
Lue koko juttu