Kirjahyllystä 4/365

Kirjoittajalta Kirsi | 4.1.2024

Marguerite Duras: Jokapäiväinen elämä”Kirjoitan käsittääkseni niin kuin kirjoittaa pitää. Kirjoitan turhaan. En kirjoita edes naisille. Kirjoitan naisista kirjoittaakseni itsestäni, vain itsestäni halki vuosisatojen.”Duras on niitä kirjailijoita, joiden kirjoja kirjahyllystä löytyy useita: Kirjoitan, Hiroshima mon amour, Rakastaja, Nimetön intohimo, Emily L. Kirjoitan on näistä itselleni merkityksellinen. Jokapäiväinen elämä on täynnä kirjailijan havaintoja, usein omista henkilöhahmoistaan, kirjoittamisesta…

Lue koko juttu

Kirjahyllystä 3/365

Kirjoittajalta Kirsi | 3.1.2024

Fernando Pessoa: En minä aina ole sama ”Niin joutuin menee ohi kaikki mikä menee, kuolee niin nuorena jumalten edessä sitten kun kuolee! Kaikki on niin vähän! Mitään ei tiedä, kaiken vain kuvittelee, Ympäröi itsesi ruusuilla, rakasta, juo ja vaikene. Muu ei ole mitään.” Tämä on muistaakseni ensimmäinen sukellukseni Pessoaan. Vuonna 2001 ilmestynyt Pentti Saaritsan suomentama…

Lue koko juttu

Kirjahyllystä 2/365

Kirjoittajalta Kirsi | 2.1.2024

Julian Barnes: The Noise of Time “What could be put up against the noise of time? Only that music which is inside ourselves – the music of our being – which is transformed by some into real music. Which, over the decades, if it is strong and true and pure enough to drown out the…

Lue koko juttu

Kirjahyllystä 1/365

Kirjoittajalta Kirsi | 1.1.2024

Kirjahylly on enemmän kuin vain kirjahylly. Se on enemmän kuin kokoelma kirjoja. Se on enemmän kuin parhaat säästettävät kirjat. Se on henkilöhistoria, kuin valokuva-albumi, jossa on niin 80-luvun nolottavat olkatoppaukset kuin elämän paras hetki ikuistettuna. Kirjahylly on tietty elämän näkökulmasta hankala siinä, että se lähes aina on rajallinen. Lopulta tila loppuu aina, ellei asu asunnossa,…

Lue koko juttu

Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä, osa 5: Guermantesin tie I

Kirjoittajalta Kirsi | 8.12.2023

”Lintujen aamusirkutus kuulosti Francoisen korviin tyhjänpäiväiseltä.” Näin alkaa Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksen viides osa: Guermantesin tie I. Hannu Mäkelä tiivistää osan kirjassaan Proust on Proust näin: ”Takana on satoja sivuja, jotka eivät aivan tunnu kohoavan lentoon, mutta joita ilman ei kokonaisuutta sittenkään olisi.” Sellaiselta välinäytökseltä tämä ehkä välillä tuntui. Albertinesta ei ole puolikasta sanaakaan, ihan…

Lue koko juttu

Petri Tamminen: Urheilijaelämäkerta

Kirjoittajalta Kirsi | 27.11.2023

Elämänohje ”Minkä neuvon jättäisin lapsilleni perinnöksi? Minkä niin pitävän ohjeen heille lausuisin, että he voisivat luottaa siihen aina? Anna sille aikaa. Mutta kun aikakaan ei aina auta.Se menee ohi. Mutta kun ihan kaikki ei mene. Kun pelaat pöytätennistä, katso palloa. ” Äh, se kirjoittaa urheilusta, oli ensimmäinen ajatukseni, kun Petri Tammisen uusi kirja Urheilijaelämäkerta ilmestyi.…

Lue koko juttu

Pirkko Saisio varasti viikonloppuni

Kirjoittajalta Kirsi | 20.11.2023

”Myöhemmässä elämässäsi et ole ainoastaan sietänyt jännitteitä, vaan olet jopa hakeutunut niihin, luonutkin niitä. Joskus se on ollut tavattoman raskasta ja repivää, mutta minkäs teet, jos paikkasi on ristiriita. Sitä paitsi ilman jännitettä tylsistyt helposti. Jopa riita on parempi kuin unettava konsensus.” Heini Junkkaalan elämäkerta Pirkko Saisiosta on jumalattoman hyvä. Se on järkyttävän hieno elämäkerta,…

Lue koko juttu

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Kirjoittajalta Kirsi | 13.11.2023

”Minulle M on noiduttu peili: se, mikä on yhdessä kätketty syvälle pinnan alle, on toisessa jätetty näkyviin – ja vain jälkimmäinen maksaa hinnan. Halusin antaa antikvariaatissa näkemäni kirjan aprillisyntymäpäivälahjaksi M:lle, niin että se toimisi hänelle totuudellisempana peilinä kuin ne kylmästä lasista rakennetut kuvastimet, joiden valo ei yllä pintaa syvemmälle.” Näin kirjoittaa Pasi Ilmari Jääskeläisen romaanissa…

Lue koko juttu

Marcel Proust Kadonnutta aikaa etsimässä osa 4: Kukkaan puhkeavien tyttöjen varjossa 2: Paikannimet: paikkakunta

Kirjoittajalta Kirsi | 8.11.2023

”Balbecissa tuntematon vuode ja yöpöytä, jolle aamuisin ilmestyi erilainen pikkuaamiainen kuin Pariisissa, eivät enää tukeneet ajatuksia, jotka olivat ruokkineet rakkauttani Gilberteen: joissakin tapauksissa (itse asiassa aika harvoissa) päivien kulku takertuu tottumuksiimme, ja ympäristön vaihto on silloin paras tapa voittaa aikaa. Matkani Balbeciin oli kuin toipilaan ensi askel raittiiseen ilmaan, kaivattu ja lopullinen tae hänen tervehtymisestään.”…

Lue koko juttu

Lukeva ihminen kadonnutta aikaansa etsimässä

Kirjoittajalta Kirsi | 6.11.2023

Lukeminen siis itse asiassa antaa meille sitä aikaa, jota metsästämme, jotta meillä olisi aikaa lukea antamalla meille jo itsessään keskittymisen rauhan. Lukeminen vahvistaa keskittymisen muskelia. Heikkoa keskittymistä voi vahvistaa lukemisella ei odottamalla keskittynyttä hetkeä, jotta voi lukea.

Lue koko juttu