Sisältää juonipaljastuksia!”Elämä antaa meidän kyllä vähin erin, tapaus tapaukselta havaita, että se mikä on tärkeintä tunteille tai hengelle ei tule tietoomme järkeilyn vaan muitten mahtien kautta. Ja silloin äly itse, todetessaan noitten mahtien ylivoiman, alistuu niitten edessä järkisyistä, suostuu ryhtymään niitten työtoveriksi ja palvelijaksi.”Yhdeksäs osa alkaa siitä mihin kahdeksas osa loppui dramaattisesti: Albertine on paennut…
Lue koko juttu
Erlend Loe: Supernaiivi (suom. Outi Menna) ”Minulla on kaksi ystävää. Yksi huono ja yksi hyvä. Ja sitten minulla on veljeni. Hän ei kenties ole yhtä sympaattinen kuin minä, mutta kuitenkin o.k.” Supernaiivi oli Erlend Loen läpimurtoteos ja ilmestyessään muistan, että tätä lukivat ”kaikki”. Loe on jännä kirjailija, joka teeskentelee pinnallista, mutta onkin liikkeellä tositarkoituksella. Supernaiivin…
Lue koko juttu
José Saramago: Kertomus sokeudesta (suom. Erkki Kirjalainen) ”Minä luulen ettei me tultu sokeiksi vaan ollaan sokeita, Sokeita jotka näkevät, Sokeita jotka näöstään huolimatta eivät näe.” Saramago on lempikirjailijoitani vaikka ei kuulu lempi-ihmisiini. Vuonna 2007 pääsin tapaamaan Saramagoa, joka oli Helsingissä Akateemisen kirjakaupan kohtaamispaikalla haastateltavanani. Saramago ei peittele pessimismiään, joten en odottanut mitään ilopilleriä. Oli silti…
Lue koko juttu
Julia Cameron: The Artist’s Way ”How can you teach creativity? I can’t. I teach people to let themselves be creative. Oh. You mean we’re all creative? Yes.” Tämän kirjan lukemisesta on todella kauan. Kirja on ilmestynyt vuonna 1994, olen ehkä lukenut sen ennen vuosituhanteen vaihdetta. Muistan kuitenkin törmänneeni tähän ajassa, joka tuntui ahtaalta. Kaipasin jotain,…
Lue koko juttu
Milan Kundera: Kiireettömyys (suom. Annikki Suni) ”Miksi kiireettömyydestä nauttiminen on kadonnut? Voi, missä ovat entisaikojen vetelehtijät? Missä ovat nuo kansanlaulujen sankarilliset tyhjäntoimittajat, nuo kulkurit jotka maleksivat myllyltä toiselle ja nukkuivat paljaan taivaan alla? Ovatko he kadonneet samalla kuin maalaistiet, niityt ja metsäaukeat, luonto?” Kiireettömyys on Kunderan (1929-2023) ensimmäinen ranskan kielellä kirjoitettu romaani. Kundera syntyi Tsekkoslovakiassa…
Lue koko juttu
Tua Forsström: Mutta kuvittelin että sydän ei tunne rajoja (suom. Caj Westerberg) ”On puurtarhoja sateessa On sitruunapuita yössä On öinen käännös jossa me olemme mitä olemme: sisämaan sademetsää, kiveä, hitaasti virtaavaa vettä” Voiko olla totta? Olisiko niin, että yhtäkkiä tajuan runouden! Runous on minulle vaikea kirjallisuudenlaji. Runo tuntuu olevan kuin arvoitus, joka pitää ratkaista. Koska…
Lue koko juttu
Teimme pääsiäisenä mieheni kanssa kirjallisen matkan Ranskaan. Matkasimme ensin Cabourgiin, joka Marcel Proustin teoksessa Kadonnutta aikaa etsimässä on Balbec, ja hengitimme samaa Atlantin henkeä kuin Proust ja tämän Kertoja noin sata vuotta sitten. Sen jälkeen palasimme Pariisiin. Ensimmäinen kohde oli tietysti kirjakauppa. Shakespeare & Company on toki legendaarinen, mutta kokemuksessa on helposti jotain ärsyttävää. Ensin…
Lue koko juttu
Emily Nasrallah: Muistot (suom. Satu Ruotsalainen) ”Hänen silkkinen huivinsa lojuu tuolin päällä. Hänen hajuvetensä tuoksu leijuu taloni sisällä. Meidän ympäristössämme tuoksu on outo. Hän on tuonut sen mukanaan Lontoon tavarataloista.” Sisällisota, kaksi ystävätärtä, kaksi ratkaisua ja elämää. Muistot on eräänlainen keskustelu entisen, nykyisen ja tulevan kanssa kahdesta eri näkökulmasta, ystävättären, joka jää ja toisen, joka…
Lue koko juttu
Toni Morrison: The Measure of Our Lives “We die.That may be the meaning of life. But we do language. That may be the measure of our lives.” Tällaiset kirjat ovat ehkä vähän noloja, mutta ei haittaa. Kirjallisuuden nobelisti Toni Morrison on upea kirjailija, jonka romaaneja kannattaa lukea (suosittelen esim. kirjaa Rakkaus, suom. Seppo Loponen, Morrisonin…
Lue koko juttu
Jacques Derrida: Platonin apteekki ja muita kirjoituksia (toim. Teemu Ikonen ja Janne Porttikivi) Derrida saa mennä. Joskus on pakko myöntää, että joku teksti on liian vaikeaa ja tämä on sitä. Olen yrittänyt ja yrittänyt, päässyt joka kerta noin 100 sivua (no, vähän alle) ja päätä on ruvennut särkemään. Mielentilani on ehkä liian levoton tai Derrida…
Lue koko juttu