Kirjahylly on enemmän kuin vain kirjahylly. Se on enemmän kuin kokoelma kirjoja. Se on enemmän kuin parhaat säästettävät kirjat. Se on henkilöhistoria, kuin valokuva-albumi, jossa on niin 80-luvun nolottavat olkatoppaukset kuin elämän paras hetki ikuistettuna. Kirjahylly on tietty elämän näkökulmasta hankala siinä, että se lähes aina on rajallinen. Lopulta tila loppuu aina, ellei asu asunnossa,…
Lue koko juttu”Lintujen aamusirkutus kuulosti Francoisen korviin tyhjänpäiväiseltä.” Näin alkaa Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksen viides osa: Guermantesin tie I. Hannu Mäkelä tiivistää osan kirjassaan Proust on Proust näin: ”Takana on satoja sivuja, jotka eivät aivan tunnu kohoavan lentoon, mutta joita ilman ei kokonaisuutta sittenkään olisi.” Sellaiselta välinäytökseltä tämä ehkä välillä tuntui. Albertinesta ei ole puolikasta sanaakaan, ihan…
Lue koko juttuElämänohje ”Minkä neuvon jättäisin lapsilleni perinnöksi? Minkä niin pitävän ohjeen heille lausuisin, että he voisivat luottaa siihen aina? Anna sille aikaa. Mutta kun aikakaan ei aina auta.Se menee ohi. Mutta kun ihan kaikki ei mene. Kun pelaat pöytätennistä, katso palloa. ” Äh, se kirjoittaa urheilusta, oli ensimmäinen ajatukseni, kun Petri Tammisen uusi kirja Urheilijaelämäkerta ilmestyi.…
Lue koko juttu”Myöhemmässä elämässäsi et ole ainoastaan sietänyt jännitteitä, vaan olet jopa hakeutunut niihin, luonutkin niitä. Joskus se on ollut tavattoman raskasta ja repivää, mutta minkäs teet, jos paikkasi on ristiriita. Sitä paitsi ilman jännitettä tylsistyt helposti. Jopa riita on parempi kuin unettava konsensus.” Heini Junkkaalan elämäkerta Pirkko Saisiosta on jumalattoman hyvä. Se on järkyttävän hieno elämäkerta,…
Lue koko juttu”Minulle M on noiduttu peili: se, mikä on yhdessä kätketty syvälle pinnan alle, on toisessa jätetty näkyviin – ja vain jälkimmäinen maksaa hinnan. Halusin antaa antikvariaatissa näkemäni kirjan aprillisyntymäpäivälahjaksi M:lle, niin että se toimisi hänelle totuudellisempana peilinä kuin ne kylmästä lasista rakennetut kuvastimet, joiden valo ei yllä pintaa syvemmälle.” Näin kirjoittaa Pasi Ilmari Jääskeläisen romaanissa…
Lue koko juttu”Balbecissa tuntematon vuode ja yöpöytä, jolle aamuisin ilmestyi erilainen pikkuaamiainen kuin Pariisissa, eivät enää tukeneet ajatuksia, jotka olivat ruokkineet rakkauttani Gilberteen: joissakin tapauksissa (itse asiassa aika harvoissa) päivien kulku takertuu tottumuksiimme, ja ympäristön vaihto on silloin paras tapa voittaa aikaa. Matkani Balbeciin oli kuin toipilaan ensi askel raittiiseen ilmaan, kaivattu ja lopullinen tae hänen tervehtymisestään.”…
Lue koko juttuLukeminen siis itse asiassa antaa meille sitä aikaa, jota metsästämme, jotta meillä olisi aikaa lukea antamalla meille jo itsessään keskittymisen rauhan. Lukeminen vahvistaa keskittymisen muskelia. Heikkoa keskittymistä voi vahvistaa lukemisella ei odottamalla keskittynyttä hetkeä, jotta voi lukea.
Lue koko juttuVaikka Esa Saarisen kirjan nimi antaa ymmärtää, että tässä puhutaan meikäläisestä, se ei ole koko totuus. Itse asiassa Saarinen puhuu elämän merkityksellisyydestä ja siitä, kuinka merkityksen kokemuksessa olemme aina osa yhteisöä. Me voimme rikastuttaa niin omaa kuin muidenkin elämää tai sitten päinvastoin. Mutta irrallisia emme koskaan ole. ”Jos ajatellaan tulevaisuusnäkymiä parinkin sadan vuoden näkökulmalla tästä…
Lue koko juttuMaja Lunden ”ilmastokvartetin” (jotenkin muistan, että tämän piti olla ilmastotrilogia, mutta ehkä muistan väärin) viimeisessä osassa Unelma puusta (suom. Katriina Huttunen) toinen keskushenkilöistä, Tao, pohdiskelee Sichuanissa vuonna 2111: ”Joskus minua raivostuttaa. Kun näen peltojen halkeilevan ja ruokamullan hiutuvan pölyksi. Kun pienet vihreät versot muuttuvat väriltään himmeiksi ja sen jälkeen kuihtuvat, irtoavat maasta ja katoavat tuulen…
Lue koko juttu