Markku Pääskynen: Tämän maailman tärkeimmät asiat”Ehkä hän oli kuvitellut olevansa erilainen ja ainutkertainen. Olin joskus sanonut kuvitelmaa ainutkertaisuudesta elämänvalheeksi, väitin ettei yksilöitä ollut, jokainen ihminen on summa näennäisen ainutlaatuisia ominaisuuksia jotka ovat kaikille yhteisiä. Ehkei vanha itämainen teoria ollut väärässä: maailmassa on vain yksi ihminen joka vaihtaa paikkaansa ja olomuotoaan niin nopeasti ettemme sitä huomaa.”Tutustuin…
Lue koko juttu
Martin Page: Kuinka minusta tuli tyhmä (suom. Anu Partanen) ”Kiinalaisessa sananlaskussa sanotaan suurinpiirtein, että kala ei tiedä koska se kusee. Se pätee täydellisesti myös intellektuelleihin. Älykkö on vakuuttunut omasta älykkyydestään, koska hän käyttää aivojaan. Muurari käyttää käsiään, mutta hänelläkin on aivot, jotka voivat sanoa hänelle ’Hei, seinä on vino ja olet sitä paitsi unohtanut panna…
Lue koko juttu
Sempé-Goscinny: Les vacances du petit Nicolas Mitä me tehtiin ennen kuin meillä oli Duolingoa? Ai niin, luettiin kirjoja! Horjuvat ranskan opintoni jatkuvat edelleen. Aloitin ranskan opiskelun D-kielenä, kirjoitin ylioppilaskirjoituksissakin. Vahvemmin motivoiduin ollessani töissä Brysselissä. Bryssel on mahtava kaupunki ranskan harjoitteluun. Kaupunki on täynnä huonosti ranskaa puhuvia ihmisiä eikä kukaan jaksa paheksua aksentteja, virheitä tai ääntämisen…
Lue koko juttu
Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (suom. Kristiina Drews) Lucia Berlin on helmi. Hieno, raaka, rehellinen, surullinen, kiehtova, älykäs, terävä, herkkä ja ehdottomasti johonkin lohduttomuuteen ja alakuloiseen ajatteluun taipuvainen elämän säälimätön tulkki. ”Ainut syy, miksi olen elänyt niin pitkään, on siinä että olen päästänyt irti menneisyydestäni. Sulkenut oven surulta, katumukselta, menneiden murehtimiselta. Jos päästäisin…
Lue koko juttu
Naoki Higashida: Miksi minä hypin (suom. Mikko Pihlajavirta) ”Sellaisia me vain olemme. Emme yksinkertaisesti tiedä miten saisimme hommat hoidettua omin päin samalla tavalla kuin te teette. Haluamme kuitenkin onnistua niin hyvin kuin mahdollista, kuten kaikki muutkin. Kun vaistoamme teidän luovuttaneen meidän suhteemme, tunnemme olomme kurjaksi. Olkaa siis kilttejä ja auttakaa meitä loppuun asti.” Muistan, että…
Lue koko juttu
Veikko Huovinen: Pojan kuolema ”Millainen Pekka oli luonteeltaan. Siinäpä vasta arvoitus. Tunsin hänet ja en tuntenut. Hän oli varsin erikoislaatuinen pojaksi ja nuoreksi mieheksi. Hyvin kirjava punos, pahimmillaan kuin riimuverkon imake. Herttaisuus, lukeneisuus, haavemielisyys, humaanisuus ja avuttomuus käytännön asioissa taistelivat groteskiuden, itsepäisyyden, satiirisen nokkeluuden, laiskuuden, ylimielisyyden ja kriittisen älyn kanssa. Pikkusielu hän ei ollut.” Isän…
Lue koko juttu
Michael Cunningham: Tunnit Helmikuu ja kirjahyllyn B-hyllykkö. Elokuvassa The Hours, joka perustuu tähän Michael Cunninghamin saman nimiseen kirjaan (suomeksi Tunnit, suomentajana Marja Alopaeus), kuvataan dramaattisesti yhtenä romaanin naisista Virginia Woolfin elämää ja kuolemaa. Nicole Kidman tekee vakuuttavan suorituksen Virginia Woolfina. Kun tämä lähtee maanisesti jalat päättäväisesti maata tampaten kävelylle, kerää kiviä taskuunsa matkalta ja määrätietoisesti,…
Lue koko juttu
Kazuo Ishiguro: Klara and The Sun “I believe I have many feelings, the more I observe, the more feelings become available to me.” Kazuo Inshigurolla on tapana heittää lukija heti kirjan alussa tuntemattomaan maastoon ilman kompassia, omilleen. Kirjan edetessä lukija saa pieniä vihjeitä, mutta juuri niin vähän, että tuntuu koko ajan siltä, että on vähän…
Lue koko juttu
Cass R. Sunstein: On Rumours ”Rumours often arise and gain traction because they fit with, and support, the prior convictions of those who accept them.” Jälleen kirja, jota en ollut lukenut, mutta jonka hotkaisin nyt saman tien, onhan se odottanut jo yli 10 vuotta. Cass Sunstein on aivan mielettömän tuottelias kirjoittaja ja ajattelija, joka harrastaa…
Lue koko juttu
Henry David Thoreau: Where I lived, and What I Lived For “I wanted to live deep and suck out all the marrow of life…” Waldenia pidetään eräänlaisena romanttisena oodina luonnolle ja hitaudelle, vetäytymisellekin. Luonto on ilman muuta oleellinen olemisen muoto, mutta varsinaisesti kirja ei kerro vetäytymisestä (Thoreau ei ollut koko aikaa yksin vaan ystäviä kävi…
Lue koko juttu