Kyllikki Villa: Pakomatkalla”Suuri kauhistukseni oli kun hytissäni katsoinkin ikkunan sijasta peiliin: minulla oli sisähytti, ensi kerran elämässä! (Ymmärrän miksi jotkut ”risteilijät” istuvat baarissa. Vaikka näkevätkö he merta sieltäkään? Huviristeilylaivat vaikuttavat siltä kuin tarkoituksena olisi auttaa ihmisiä unohtamaan että he ovat merellä.)”Vanhojen muistiinpanojen perusteella olen lukenut tämän kirjan vuonna 2007, toisin sanoen heti sen ilmestyttyä. Muistin,…
Lue koko juttu
Alain de Botton: How Proust Can Change Your Life Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä on suomeksi noin 4000 sivua kattava 10 osainen kirjasarja, joka on klassikko ja jota lähes jokainen, joka on sen lukenut, suosittelee. Aloitin sen muutaman kerran ja päädyin parhaimmillaan johonkin vähän yli 100 sivun, alle puolivälin ykkösosaa. Tuntuu siltä, että Proustin lukemiseen…
Lue koko juttu
”Meidän aikamme makutuomarit sanovat herkästi, että Renoir on suuri 1700-luvun taidemaalari. Mutta näin sanoessaan he unohtavat kokonaan Ajan, unohtavat että kesti kauan, ennen kuin 1800-luku näki Renoirissa suuren taiteilijan. Tullakseen tunnetuksi omaperäinen taidemaalari, omaperäinen taiteilija etenee tavallaan kuin silmälääkäri. Tervehtyminen heidän taulujensa tai kirjojensa avulla ei suinkaan aina käy kivuttomasti. Mutta terapian päätteeksi mestari sanoo:…
Lue koko juttu
Petri Tamminen: Musta vyö ”Ymmärtäminen on hirvittävän vaikeaa, melkein mahdotonta. Sen täytyy johtua siitä, että kaikki se mitä me toisillemme sanomme on asiayhteydestään irrotettua. Jopa omat ajatuksemme ovat asiayhteydestään irrotettuja. Asiayhteydet ovat koossa ja kasassa vain maailmankaikkeuden kokoluokassa. Mutta maailmankaikkeus laajenee.” Petri Tammisen näennäisen tiiviiseen ilmaisuun on pakattu niin paljon tunnetta, että meinaa pakahtua. En…
Lue koko juttu
Gustave Flaubert: Kolme kertomusta (suom. Kauko Kare) On aina jollain erityisellä tavalla elähdyttävää, kun kirja on ajalta ennen omaa syntymää. Ei vain kirjoitettu silloin vaan myös varsinaisena esineenä tulee ajasta ennen omaa olemassaoloa. Se on kulunut, siinä saattaa olla jonkun omistuskirjoitus jollekin, sillä on ollut merkitystä monelle ihmiselle. Tällä kirjalla itselleni erityisesti se, että tämä…
Lue koko juttu
Virginia Woolf: Selected diaries Saturday 22 September, 1928 “This is written on the verge of my alarming holiday in Burgundy. I am alarmed of seven days alone with Vita; interested, excited, but afraid – she may find me out, I her out. I’m afraid of the morning most; and three o’clock in the afternoon; and…
Lue koko juttu
Patti Smith: Devotion ”Why do I write? My finger, as a stylus, traces the question in the blank air. A familiar riddle posed since youth, withdrawing from play, comrades and the valley of love, girded with words, a beat outside.Why do we write? A chorus erupts.Because we cannot simply live.” Kun Patti Smith oli Suomessa…
Lue koko juttu
Iida Turpeinen: Elolliset ”Vuonna 1844 joukko kalastajia tapaa ruokkiparin pienellä islantilaisella saarella. He vääntävät nurin herkullisten lintujen niskat, ja sitten ruokit ovat lopussa, niin yllättäen ettei yksikään luonnontutkija tule kirjanneeksi lajista kattavia havaintoja, ja äkkiä kukaan ei enää tiedä, millaisella äänellä ruokki kutsui poikasiaan.” Työnsin tätä kirjaa pois luotani sinnikkäästi ja määrätietoisesti. Selailin sitä pari…
Lue koko juttu
Marguerite Duras: Jokapäiväinen elämä ”Kirjoitan käsittääkseni niin kuin kirjoittaa pitää. Kirjoitan turhaan. En kirjoita edes naisille. Kirjoitan naisista kirjoittaakseni itsestäni, vain itsestäni halki vuosisatojen.” Duras on niitä kirjailijoita, joiden kirjoja kirjahyllystä löytyy useita: Kirjoitan, Hiroshima mon amour, Rakastaja, Nimetön intohimo, Emily L. Kirjoitan on näistä itselleni merkityksellinen. Jokapäiväinen elämä on täynnä kirjailijan havaintoja, usein omista…
Lue koko juttu
Fernando Pessoa: En minä aina ole sama ”Niin joutuin menee ohi kaikki mikä menee, kuolee niin nuorena jumalten edessä sitten kun kuolee! Kaikki on niin vähän! Mitään ei tiedä, kaiken vain kuvittelee, Ympäröi itsesi ruusuilla, rakasta, juo ja vaikene. Muu ei ole mitään.” Tämä on muistaakseni ensimmäinen sukellukseni Pessoaan. Vuonna 2001 ilmestynyt Pentti Saaritsan suomentama…
Lue koko juttu