Juha Itkonen: Hetken hohtava valo”Toistaiseksi on tylsä sana, mutta sen sanan takana on tulevaisuus. Onhan tämäkin jo tulevaisuutta. Tulevaisuus on tapahtumia, jotka hetki sitten kuvitteli mahdottomiksi. Kerran kuviteltu tulevaisuus muuttuu nykyisyydeksi ja nykyisyydestä versoo uusi tulevaisuus, miten siihen voisi olla uskomatta? miten siitä junasta voisi jättäytyä?”Pidän Juha Itkosen tavasta ajatella ja kirjoittaa. Pidän siitäkin, että…
Lue koko juttu
Arnold Bennett: How To Live On 24 Hours A Day “Time is the inexplicable raw material of everything. With it, all is possible; without it, nothing. The supply of time is truly a daily miracle, an affair genuinely astonishing when one examines it. You wake up in the morning, an lo! your purse is magically…
Lue koko juttu
Carlos Maria Dominguez: Paperitalo (suom. Einari Aaltonen) ”Keväällä 1998 Bluma Lennon osti Sohossa sijaitsevasta kirjakaupasta vanhan painoksen Emily Dickinsonin Runoja ja päästyään toiseen runoon, ensimmäiseen tienristeykseen, hän jäi auton alle. Kirjat vaikuttavat ihmisten kohtaloihin.” Jokin siinä on, että kun tykkää lukemisesta tykkää myös lukea ihmisistä, jotka hullaantuvat kirjoihin, siitä kuinka muut kirjat ja niiden merkityksen…
Lue koko juttu
Anja Snellman: Kaikki minun isäni ”Kaikki tapahtui siinä pienessä kodissa, olohuone, halli, eteinen, kylpyhuone, keittiö ja pikkuinen keittokomero, kaikki tapahtui siinä vakuutusyhtiön omistamassa 53-neliöisessä asunnossa. Kaikilla onnettomilla perheillä on keskenään ahdasta, oli neliöitä 50 tai 250.” Kirjailija Anja Snellman täyttää tänään 70 vuotta. Onnea! Turun Sanomien haastattelussa tämä kertoo kokevansa itsensä iättömäksi, samaa voisi sanoa…
Lue koko juttu
Edith Södergran: Tulevaisuuden varjo ”Toive Tahdon olla kursailematon – sen tähden välitän vähät jaloista tyyleistä, käärin hihani ylös. Runon taikina nousee… Voi sitä surua – ettei osaa leipoa katedraaleja… Muotojen korkeus – uutteran kaipuun kohde. Nykyajan lapsi – eikö hengelläsi ole oikeaa kuorta? Ennen kuin kuolen minä leivon katedraalin.” En oikein tiedä miksi tartun tänä…
Lue koko juttu
Heidi Liehu: Rakkaus Pariisissa ”Oman kokemukseni perusteella ajattelin, että rakkaus on monesti kuin tuskallinen sairaus joka johtaa väistämättä kuolemaan – rakkauden itsensä kuolemaan. Kuin syöpä, joka tuhoaa organismin, joka sitä ruokkii.” Pieni kirja, paljon tunnetta. Eräs rakkaustarina, lopputulema alusta asti tiedossa. Olisin varmasti hankkinut tämän kirjan jo pelkän Pariisin takia, mutta Liehu myös kirjoittaa hienosti,…
Lue koko juttu
Hilkka Olkinuora & Torsti Lehtinen: Sallimuksia – käsikirja kuolevaisille ”Elämän jäljelle jääneistä palikoista ei saa pystytetyksi komeaa pilvenpiirtäjää, mutta ei toisaalta korskeuttaan romahtavaa Baabelin torniakaan. Niistä pystyy rakentamaan pienen temppelin, punaisen tuvan tai laiturin.” Kirja, jota ei oikein voi ”lukea”, ennemmin kirja, jota voi ”käyttää”. Kirja, johon voi sukeltaa jostain kohtaa ja miettiä, mitä ajatus…
Lue koko juttu
Esa Saarinen & Kirsti Lonka: Muodonmuutos ”Rakentuminen jatkuu, koska ihminen ei ole valmis. Kukoistuskierre vai rapistumisliuku? Jokainen muovautuu johonkin suuntaan ja näkymättömät pienoismuutokset tekevät tiiviisti työtään.Kymmenen vuoden kuluttua elämäsi on kokonaisuudessaan jotakin muuta kuin mitä se on nyt. Katsot vanhaa valokuvaa etkä käsitä, missä kohdassa käänne tapahtui.” Olenko kukoistuskierteellä vai rapistumisliukumäessä? Siitä asti, kun taas…
Lue koko juttu
David Shields: Reality Hunger – a manifesto “A character is either ‘real’ or ‘imaginary’? If you think that, hypocrite lecteur, I can only smile. You do not think of even your own past as quite real; you dress it up, you gild it or blacken it, censor it, tinker with it, fictionalize it, in a…
Lue koko juttu
Rakel Liehu: Helene ”Puhun uskotellakseni itselleni, että ymmärrän jotakin. Ajatukseni tempoilevat kuin marionettipallot.Jätin tänään toisen puolen kasvoistani maalaamatta. Olen tuntematon kartta, olen (ihminen on aina) kesken.” Schjerfbeck oli minulle ennestään tuttu omakuvistaan, surullisista, synkistä, mystisistä. Muutamia vuosia sitten jonotin muiden joukossa Ateneumiin Schjerfbeckin näyttelyyn katsomaan näitä oman aikansa selfieitä. Jotain ihmistä lähentävää, intiimiä on toisen…
Lue koko juttu