Uusin kirjoitus
Kaksi suuresti arvostamaani ihmistä ja kirjailijaa saman aiheen kimpussa: ihmisen elämän hauraus. Pirkko Saisio ja Hannu Mäkelä kirjoittavat molemmat vakavasta sairastumisesta, sen herättämistä ajatuksista ja tuntemuksista ja elämän loppumiseenkin liittyvistä tunteista. Kirjailijat kirjoittavat eri tavalla ja tyylillä, mutta yksi kysymys on molemmilla mielessä: näenkö ensi kesää? Kuten Saisio kirjoittaa: “Pohjoisen ihmiselle vuosi päättyy syksyyn.Näenkö ensi…
Haluatko kuulla lisää Levottomalta lukijalta?
Jätä sähköpostiosoitteesi, jos haluat saada silloin tällöin viestejä Levottomalta lukijalta: tietoa mahdollisista tulevista Lukureiveistä, tapahtumista, lukemiseen liittyvistä jutuista ja myöhemmin ehkä myös Levottoman lukijan uutiskirjeen.
Emme vielä tiedä tarkalleen, mitä kaikkea on tulossa — mutta lupaamme lähettää vain Levottomaan lukijaan ja lukemiseen liittyvää sisältöä. Voit poistua listalta milloin tahansa.
Kirjahyllystä 141/366
Heidi Liehu: Rakkaus Pariisissa ”Oman kokemukseni perusteella ajattelin, että rakkaus on monesti kuin tuskallinen sairaus joka johtaa väistämättä kuolemaan – rakkauden itsensä kuolemaan. Kuin syöpä, joka tuhoaa organismin, joka sitä ruokkii.” Pieni kirja, paljon tunnetta. Eräs rakkaustarina, lopputulema alusta asti tiedossa. Olisin varmasti hankkinut tämän kirjan jo pelkän Pariisin takia, mutta Liehu myös kirjoittaa hienosti,…
Kirjahyllystä 140/366
Hilkka Olkinuora & Torsti Lehtinen: Sallimuksia – käsikirja kuolevaisille ”Elämän jäljelle jääneistä palikoista ei saa pystytetyksi komeaa pilvenpiirtäjää, mutta ei toisaalta korskeuttaan romahtavaa Baabelin torniakaan. Niistä pystyy rakentamaan pienen temppelin, punaisen tuvan tai laiturin.” Kirja, jota ei oikein voi ”lukea”, ennemmin kirja, jota voi ”käyttää”. Kirja, johon voi sukeltaa jostain kohtaa ja miettiä, mitä ajatus…
Kirjahyllystä 139/366
Esa Saarinen & Kirsti Lonka: Muodonmuutos ”Rakentuminen jatkuu, koska ihminen ei ole valmis. Kukoistuskierre vai rapistumisliuku? Jokainen muovautuu johonkin suuntaan ja näkymättömät pienoismuutokset tekevät tiiviisti työtään.Kymmenen vuoden kuluttua elämäsi on kokonaisuudessaan jotakin muuta kuin mitä se on nyt. Katsot vanhaa valokuvaa etkä käsitä, missä kohdassa käänne tapahtui.” Olenko kukoistuskierteellä vai rapistumisliukumäessä? Siitä asti, kun taas…
Kirjahyllystä 138/366
David Shields: Reality Hunger – a manifesto “A character is either ‘real’ or ‘imaginary’? If you think that, hypocrite lecteur, I can only smile. You do not think of even your own past as quite real; you dress it up, you gild it or blacken it, censor it, tinker with it, fictionalize it, in a…
Kirjahyllystä 137/366
Rakel Liehu: Helene ”Puhun uskotellakseni itselleni, että ymmärrän jotakin. Ajatukseni tempoilevat kuin marionettipallot.Jätin tänään toisen puolen kasvoistani maalaamatta. Olen tuntematon kartta, olen (ihminen on aina) kesken.” Schjerfbeck oli minulle ennestään tuttu omakuvistaan, surullisista, synkistä, mystisistä. Muutamia vuosia sitten jonotin muiden joukossa Ateneumiin Schjerfbeckin näyttelyyn katsomaan näitä oman aikansa selfieitä. Jotain ihmistä lähentävää, intiimiä on toisen…
Kirjahyllystä 136/366
Hannu Väisänen: Kuperat ja koverat ”Tavallisen miehen järki on kuutiomainen, mutta kaikki olennaiset visiot elämässä ovat pyöreitä niin kuin tuhkelot ja savumunat.” Tämä on kuvataiteilija, kirjailija Hannu Väisäsen omaelämäkerrallisen trilogian (joka ei tainnut jäädä trilogiaksi) päätösosa. Ehkä itse pidin kirjasta Toiset kengät vieläkin enemmän. Kokonaisuutena tämä on kuitenkin vahva lukukokemus ihmisenä kasvamisesta, odotuksista, pettymyksistä, sopeutumisesta…
Kirjahyllystä 135/366
Alice Munro: Dear Life Kirjailija Alice Munro kuoli 92-vuotiaana. Munro oli novellisti ja rakastan novelleja. Tämä kirjoitti novelleja, joissa on koko ajan pahaenteinen tunnelma vaikka mitään varsinaisesti pahaa ei tapahtuisikaan. Novelleja, joissa tuntuu siltä, että arjen tyhjänpäiväisimmätkin asiat nousevat kiinnostaviksi. Novelleja, joissa aivan tavalliset ihmiset saavat moniulotteisen ja värikkään omaleimaisen persoonan. Tämä 2013 Nobelin kirjallisuuspalkinnon…
Kirjahyllystä 134/366
Jukka Itkonen: Viisi vuodenaikaa Kesällä on Kesällä on kymmenen varvasta, kesällä on lehtevä asu. Kesällä on mökki saaressa ja rannalla pyykkivasu. Kesällä on saaret silminä ja koivulta tuoksuva tukka. Tuuli on kesän hengitys ja sen jalanjälki on kukka. Kesä on kirkasta valoa ja ilmaan maalattu taulu. Kesä on tuulta purjeissa ja kesä on linnun laulu.…
Kirjahyllystä 133/366
Julian Barnes: Levels of Life “I wish you had met her, and so met more of me.” Tämä on erikoinen kirja, kolme tarinaa, ensin kevyttä ja leikittelevää lopuksi syvää surua. Julian Barnes kirjoittaa tässä surustaan hänen vaimonsa kuoleman jälkeen. ”You constantly report things, so that the loved one ‘knows’. You may be aware that you…
Kirjahyllystä 132/366
Leena Krohn: Valeikkuna “- Rakas Gaard, sanon hänelle, – niin kauan kuin oman todellisuutensa voi edes osittain valita, jokainen valitsee. Jokainen haluaa ohittaa tai jopa kieltää sen mielettömyyden, jota pidetään yhteisenä ja siksi aitona todellisuutena. Se on meidän oikeutemme ja yhä enemmän suorastaan velvollisuutemme. Olkaamme siis eskapisteja, kukin omalla tavallamme!” Valeikkunan kelluja on jäänyt mieleen…
Kirjahyllystä 131/366
Ali Smith: Spring “Now what we don’t want is Facts. What we want is bewilderment.” Aloitin viime talvena Ali Smithin “vuodenaikasarjan” kirjasta Talvi. On aika edetä kevääseen. Muut vuodenajat ovat odottamassa kauniisti vuoroaan. Ja kyllä, olen ymmärtänyt, ettei näissä ole kysymys kauniista luontokuvauksista eikä näiden lukemisen tarvitse noudattaa vuodenaikoja, mutta hauskempaa se kuitenkin on? Kirjasta…
Kirjahyllystä 130/366
Boel Westin: Tove Jansson. Sanat, kuva, elämä (suom. Jaana Nikula) ”Voisin vaikka oksentaa muumipeikon päälle” kertoo Boel Westin Toven elämäkertakirjassa Tove Jansson. Sanat, kuva, elämä Toven kirjoittaneen omassa itseanalyysissaan. Allekirjoitin pitkään Toven ajatuksen. Boel Westinin kirja, joka on mielestäni paras Tove Janssonista kirjoitettu kirja, samalla lähensi minua muumeihin. Ei meistä nyt vielä ihan sydänystäviä ole…